Keskeiset havainnot
- Uuselintarvike on oikeudellinen asema, ei kasvitieteellinen kuvaus. Asetuksen (EU) 2015/2283 mukaan ”uuselintarvike” on mikä tahansa elintarvike, jota ihmiset eivät ole käyttäneet EU:ssa merkittävässä määrin ennen 15. toukokuuta 1997 ja joka kuuluu johonkin määriteltyyn luokkaan. Jos elintarvike ei läpäise tätä käyttöhistoriaa koskevaa testiä, se tarvitsee luvan ennen kuin sitä saa myydä EU:ssa.
- EU:n uuselintarvikeluettelo (Novel Food Catalogue) on ensimmäinen hakupaikka – mutta se on neuvoa-antava, ei lakia. Komission luettelo on nimenomaisesti ei-sitova ja ei-tyhjentävä, ja se perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin. Se antaa suunnan, mutta ei ratkaise yksittäistä tapausta. Ainoa sitova positiivilista on hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden unionin luettelo (komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/2470).
- Kasvi voi olla elintarvikkeena tavanomainen mutta uutteena UUSELINTARVIKE. Uutto, puhdistus ja konsentrointi voivat muuttaa saman kasvin asemaa. Oliivin hedelmä on elintarvike, mutta runsaasti polyfenoleja sisältävää oliiviuutetta pidetään uuselintarvikkeena; ashwagandhan juurella on käyttöhistoria, mutta sen konsentroituja tai eristettyjä uutteita pidetään uuselintarvikkeina. Tarkistakaa juuri se muoto, jota olette ostamassa, älkää pelkkää kasvin nimeä.
- EU:n ulkopuolella syödyille elintarvikkeille on kevyempi reitti: kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen menettely. Elintarvike, jonka turvallisesta käytöstä on dokumentoitu vähintään 25 vuoden historia merkittävän ihmisjoukon tavanomaisessa ruokavaliossa EU:n ulkopuolisessa maassa, voi käyttää yksinkertaistettua ilmoitusmenettelyä täyden lupamenettelyn sijasta.
- Virhe tarkoittaa, ettei tavaraa voi laillisesti saattaa markkinoille – kyse on takaisinvetoriskistä, ei paperityön harmista. Arovela toimittaa Turkista peräisin olevia luonnontuotteita EU:n ja Ukrainan markkinoille eräkohtaisin asiakirjoin ISO 22000-, ISO 9001- ja ISO 27001 -järjestelmien puitteissa; uuselintarvikeasema on ostajan vastuulle kuuluva sääntelyarvio, joka kuuluu tarjouspyyntöön ennen näytteenottoa.
Johdanto
Maahantuojalle, laatupäällikölle tai sääntelyasiantuntijalle, joka hankkii luonnon raaka-aineita, uuselintarvike on riski, joka piilee näkyvillä. Torjunta-ainerikkomus tai aflatoksiiniylitys näkyy laboratoriotuloksessa. Uuselintarvikeasema ei näy – se on oikeudellinen luokittelukysymys, joka ratkeaa kauan ennen kuin yhtään näytettä otetaan, ja lähetys voi olla analyyttisesti täysin puhdas ja silti laiton saattaa EU:n markkinoille, koska raaka-aine vaatii juuri ostamassanne muodossa luvan, jota sillä ei ole.
Tällä on eniten merkitystä juuri niille raaka-aineille, joiden varaan turkkilainen luonnontuotevalikoima rakentuu: kasviraaka-aineille, yrttivalmisteille ja ennen kaikkea uutteille ja konsentraateille. Ansa on siinä, että raakakasvia ja konsentroitua uutetta käsitellään EU:n lainsäädännössä usein kahtena eri asiana. Ostaja, joka olettaa, että ”kyseessä on perinteinen yrtti, joten sen täytyy olla kunnossa”, voi huomata, että hänen määrittelemänsä uute – väkevämpi, valikoivasti puhdistettu valmiste – on rajan väärällä puolella.
Tässä oppaassa käydään läpi asetuksen (EU) 2015/2283 oikeudellinen rakenne, vuotta 1997 edeltävää käyttöä koskeva testi, joka määrittää, mikä ei ole uuselintarvike, se, miten uuselintarvikeluetteloa luetaan sellaisena kuin se on (hakuväline, ei tuomio), miksi uutto voi kääntää saman kasvin aseman päinvastaiseksi, kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen reitti sekä konkreettinen huolellisuusmenettely, joka ostajan tulisi käydä läpi ennen ostotilauksen tekemistä. Jokainen alla esitetty sääntelyä koskeva toteamus on jäljitettävissä julkaistuun EU-lähteeseen, ja silloin kun asema aidosti riippuu yksittäistapauksesta, ohje on aina sama: tarkistakaa kirjallisesti ennen kuin sitoudutte.
Lähialueiden sääntelytaustasta kerrotaan Arovelan oppaissa, jotka käsittelevät luonnontuotteiden viemistä EU-markkinoille, kasviuutteiden hankintaa EU:n ravintolisäbrändeille ja lääkekasvien vientiä Saksaan.
Oikeudellinen kehys: asetus (EU) 2015/2283
Sovellettava säädös on uuselintarvikkeita koskeva asetus (EU) 2015/2283, joka annettiin 25. marraskuuta 2015. Sitä on sovellettu 1. tammikuuta 2018 alkaen, ja sillä kumottiin aiempi uuselintarvikeasetus, asetus (EY) N:o 258/97. Kuten suurin osa EU:n elintarvikelainsäädännöstä, sitä sovelletaan alkuperästä riippumatta: turkkilaisen, kiinalaisen tai ukrainalaisen raaka-aineen on läpäistävä sama testi kuin EU:ssa tuotetun, ennen kuin se voidaan saattaa markkinoille.
Mitä ”uuselintarvike” tarkoittaa
Euroopan komissio esittää määritelmän selkeästi: uuselintarvike on ”elintarvike, jota ihmiset eivät ole käyttäneet EU:ssa merkittävässä määrin ennen 15. toukokuuta 1997.” Kahden seikan on täytyttävä yhtä aikaa, jotta elintarvike olisi uuselintarvike:
- Ei merkittävää käyttöhistoriaa EU:ssa ennen 15. toukokuuta 1997, ja
- se kuuluu johonkin luokista, jotka on määritelty asetuksen 3 artiklassa.
Luokkaluettelo on laaja. Siihen kuuluvat elintarvikkeet, joilla on uusi tai tarkoituksellisesti muunnettu molekyylirakenne; solu- tai kudosviljelmistä saadut elintarvikkeet; mikro-organismeista, sienistä tai levistä saadut elintarvikkeet; kivennäisperäisestä aineksesta saadut elintarvikkeet; kasveista tai niiden osista saadut elintarvikkeet (kapein poikkeuksin turvallisen käyttöhistorian perusteella); elintarvikkeet, jotka on valmistettu uudella tuotantomenetelmällä, joka muuttaa merkittävästi koostumusta tai rakennetta; valmistetut nanomateriaalit; sekä EU:n ulkopuolella perinteisesti syödyt elintarvikkeet. Luonnon raaka-aineissa useimmin vastaan tulevat luokat ovat kasviperäiset valmisteet ja uudet tuotantomenetelmät – eli juuri se alue, jolle uutto sijoittuu.
Määräpäivä 15. toukokuuta 1997 – miksi juuri tämä päivä
Päivämäärä ei ole mielivaltainen. 15. toukokuuta 1997 on päivä, jona EU:n ensimmäinen uuselintarvikeasetus (asetus (EY) N:o 258/97) tuli voimaan. Se on koko järjestelmän kiinteä vertailukohta: jos elintarvike oli jo EU:n markkinoilla ja sitä käytettiin merkittävässä määrin ennen tuota päivää, sillä katsotaan olevan elintarvikehistoria eikä se ole uuselintarvike. Jos näin ei ollut, sitä pidetään uuselintarvikkeena, kunnes toisin osoitetaan.
Merkittävän, vuotta 1997 edeltävän käytön osoittaminen on näyttökysymys. Hyväksyttävää dokumentaatiota ovat myyntitilastot ja laskut, tuontiasiakirjat, kansalliset luettelot ja myyntiesitteet, päivätyt etiketit sekä EU:n jäsenvaltioiden antamat vakuutukset tai todistukset siitä, että elintarvike oli markkinoilla. ”Käyttö unionissa” viittaa mihin tahansa jäsenvaltioon sen liittymisajankohdasta riippumatta – käyttö maassa, joka liittyi EU:hun vuoden 1997 jälkeen, lasketaan siis mukaan. Toimittajan, joka väittää raaka-aineen olevan ”perinteinen”, tulisi pystyä osoittamaan tällainen näyttö nimenomaan EU:n osalta, ei pelkästään maailmanlaajuisesta käytöstä.
EU:n uuselintarvikeluettelo: hakuväline, ei laki
Käytännössä ostaja hakee ensimmäiseksi tietoa EU:n uuselintarvikeluettelosta (Novel Food Status Catalogue). Se on oikea ensimmäinen askel – mutta on olennaista ymmärtää, mikä luettelo on ja ennen kaikkea mikä se ei ole.
Luettelossa on eläin- ja kasviperäisiä tuotteita, levä- ja sienilajeja, mikro-organismiviljelmiä ja muita aineita, jotka voivat kuulua uuselintarvikeasetuksen soveltamisalaan. Se kootaan EU:n jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista, ja komissio toteaa nimenomaisesti, että se on ei-sitova väline ja ei-tyhjentävä luettelo. Se antaa suuntaa siitä, tarvitseeko tuote todennäköisesti luvan – se ei ole oikeudellinen ratkaisu teidän yksittäistapauksessanne. Raaka-aine voi puuttua luettelosta kokonaan ja olla silti uuselintarvike; luettelon merkintää voidaan päivittää, kun jäsenvaltioilta saadaan uutta tietoa.
Sitova väline on toinen. Oikeusvoimaa on vain hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden unionin luettelolla, joka on vahvistettu komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/2470 asetuksen (EU) 2015/2283 6 artiklan nojalla. Jos uuselintarvike on unionin luettelossa, mikä tahansa toimija saa saattaa sen markkinoille, kunhan hyväksyttyjä käyttöehtoja, eritelmiä ja merkintävaatimuksia noudatetaan. Jos kyseessä on uuselintarvike eikä se ole unionin luettelossa, sitä ei voi laillisesti saattaa markkinoille.
| Väline | Oikeudellinen painoarvo | Mitä se kertoo | Mihin sitä käytetään |
|---|---|---|---|
| Uuselintarvikeluettelo (Novel Food Catalogue) | Ei-sitova, ei-tyhjentävä (neuvoa-antava) | Jäsenvaltioiden tietoihin perustuva suuntaa-antava arvio kasvin, kasvinosan tai valmisteen todennäköisestä uuselintarvikeasemasta | Raaka-aineen varhainen seulonta; eron ”uute vai koko kasvi” havaitseminen |
| Unionin luettelo (asetus (EU) 2017/2470) | Sitova positiivilista | Mitkä uuselintarvikkeet on hyväksytty, missä muodoissa ja millä ehdoilla ja eritelmillä | Sen varmistaminen, että uuselintarviketta todella saa myydä, ja millä ehdoilla |
| Kansallisen viranomaisen ohjeet | Sitova jäsenvaltion tasolla | Yksittäisen maan asettamat lisärajoitukset | Maakohtaisten kieltojen ja rajoitusten havaitseminen, joita EU:n luettelot eivät näytä |
Kolmikerroksinen lukutapa on tärkeä, koska luettelo, unionin luettelo ja kansalliset säännöt voivat kukin kertoa jotakin, mitä muut eivät kerro. Käsitelkää uuselintarvikeluetteloa karttana, unionin luetteloa porttina ja kansallista viranomaista paikallisena järjestyssääntönä.
Miksi uute voi olla uuselintarvike, vaikka kasvi ei ole
Tämä on luonnon raaka-aineiden ostajalle kaikkein tärkein ajatus, sillä juuri tässä moitteettomilta näyttävät perinteiset kasviraaka-aineet muuttuvat sääntelyriskiksi. Elintarvikkeen asema ja kyseisen elintarvikkeen uutteen asema arvioidaan erikseen. Uutto, valikoiva puhdistus ja konsentrointi ovat ”uusia tuotantomenetelmiä” ja tuottavat väkevämpiä valmisteita, jotka voivat muuttaa oikeudellista asemaa silloinkin, kun lähtökasvin elintarvikehistoria on kiistaton.
Kaksi hyvin dokumentoitua esimerkkiä tekee periaatteesta konkreettisen:
- Oliivi ja oliiviuutteet. Oliivin hedelmä on selvästi elintarvike. Mutta konsentroitua, runsaasti polyfenoleja sisältävää oliiviuutetta, joka on valmistettu valikoivalla puhdistuksella niin, että vaikuttavien yhdisteiden pitoisuus nousee selvästi raaka-ainetta korkeammaksi, pidetään uuselintarvikkeena – nimenomaan siksi, että vaikuttavien aineiden pitoisuutta on nostettu suhteessa siihen elintarvikkeeseen, josta uute on peräisin. Toukokuussa 2026 komissio selvensi tiettyjen konsentroitujen oliivin polyfenoliuutteiden uuselintarvikeasemaa ja korosti, että luokittelun ratkaisee muoto.
- Ashwagandha (Withania somnifera). Ashwagandhan perinteisen juurihauteen tai -uutteen on yleensä katsottu jäävän uuselintarvikeasetuksen ulkopuolelle vuotta 1997 edeltävän elintarvikekäytön perusteella, kun taas kasvin muista osista valmistettuja uutteita sekä eristettyjä tai konsentroituja ainesosia pidetään uuselintarvikkeina. Sama kasvin nimi ulottuu rajan molemmille puolille sen mukaan, mitä kasvinosaa käytetään ja kuinka pitkälle se on jalostettu.
Käytännön opetus on, että toteamus ”kasvi X on elintarvike” ei kerro juuri mitään ennen kuin täsmennätte: mikä kasvinosa, mikä uuttoliuotin ja -menetelmä ja mikä vaikuttavien aineiden pitoisuus. Saman yrtin veteen haudutetulla perinteisellä valmisteella ja standardoidulla, vahvalla uutteella voi olla vastakkainen uuselintarvikeasema. Siksi määrittelemänne uuttoreitti on sääntelyllinen päätös, ei pelkästään tekninen – tätä näkökohtaa käsitellään tarkemmin Arovelan oppaissa CO2- ja etanoliuutosta sekä eteeristen öljyjen B2B-hankinnasta.
| Sama kasvi, eri muoto | Tyypillinen käsittely (tarkistettava aina tapauskohtaisesti) | Miksi asema muuttuu |
|---|---|---|
| Oliivin hedelmä / ruokaoliivi | Elintarvike – ei uuselintarvike | Pitkä elintarvikehistoria EU:ssa |
| Konsentroitu, runsaasti polyfenoleja sisältävä oliiviuute | Uuselintarvike | Valikoiva puhdistus nostaa vaikuttavien aineiden määrän raakaelintarviketta korkeammaksi |
| Ashwagandhan juuri, perinteinen haude/uute | Yleensä ei uuselintarvike | Juurimuoto, jolla on vuotta 1997 edeltävään elintarvikekäyttöön perustuva pohja |
| Ashwagandhauute muista kasvinosista / eristetyt ainesosat | Uuselintarvike | Eri kasvinosa ja/tai pitoisuus = uusi valmiste |
| Elintarvikkeena kaupattava koko kasvi vs. puhdistettu ainesosa (esim. eristetty flavonoidi) | Koko kasvi voi olla elintarvike; puhdistettu ainesosa on usein uuselintarvike | Eristäminen/konsentrointi luo valmisteen, jolla ei ole elintarvikehistoriaa |
Lukekaa tätä taulukkoa riskilogiikkana, älkää kiinteänä oikeudellisena viitteenä. Pysyvä sääntö on: tunnistakaa tarkka valmiste ja tarkistakaa sitten kyseisen valmisteen merkintä luettelosta. Kun luettelon rivi erottaa kasvin sen uutteesta tai mainitsee pitoisuuskynnyksen, tarkimmin on tutkittava konsentroidumpaa muotoa.
Kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen menettely
Jokainen uuselintarvike ei joudu täyteen lupamenettelyyn. Asetuksella (EU) 2015/2283 luotiin kevyempi ja nopeampi reitti elintarvikkeille, jotka ovat EU:ssa uusia mutta muualla vakiintuneita – tämä koskee suoraan raaka-aineita, joilla on pitkä historia turkkilaisessa, Lähi-idän, Keski-Aasian tai muussa EU:n ulkopuolisessa ruokakulttuurissa.
Kolmannesta maasta peräisin oleva perinteinen elintarvike on uuselintarvike, jonka turvallisesta käytöstä elintarvikkeena on vähintään 25 vuoden historia merkittävän ihmisjoukon tavanomaisessa ruokavaliossa vähintään yhdessä EU:n ulkopuolisessa maassa. Täyden hakemuksen sijasta hakija voi käyttää ilmoitusmenettelyä: turvallisuus osoitetaan luotettavilla tiedoilla koostumuksesta ja jatkuvasta käytöstä saaduista kokemuksista sekä ehdotetuilla käyttöehdoilla, eikä tavanomainen kulutus saa olla ravitsemuksellisesti epäedullista. Yksityiskohtaiset tietovaatimukset on vahvistettu komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/2468, ja EFSA on julkaissut ohjeet siitä, mitä pätevän ilmoituksen tulee sisältää.
Mekanismiin on rakennettu tarkistus: neljän kuukauden kuluessa pätevästä ilmoituksesta jäsenvaltio tai EFSA voi esittää asianmukaisesti perusteltuja turvallisuutta koskevia vastalauseita. Jos niitä ei esitetä, elintarvike voidaan saattaa markkinoille; jos vastalauseita esitetään, asia etenee tyypillisesti täydeksi hakemukseksi, johon kuuluu EFSAn turvallisuusarviointi. Ostajan kannalta olennaista on, ettei aidosti perinteinen EU:n ulkopuolinen elintarvike ole automaattisesti estetty – mutta 25 vuoden dokumentoidun, turvallisen käytön näytön on oltava olemassa ja koottuna, ja se on toimittajan ja maahantuojan taakka, ei viranomaisen.
Lupa ja unionin luettelo
Kun raaka-aine on uuselintarvike eikä sille ole kolmannen maan perinteisen elintarvikkeen oikotietä, se tarvitsee täyden luvan ennen kuin sitä voi myydä. Hakija toimittaa asiakirja-aineiston komissiolle (10 artikla); EFSA tekee tieteellisen turvallisuusarvioinnin; ja jos lopputulos on myönteinen, komissio lisää elintarvikkeen unionin luetteloon määritellyin eritelmin, käyttöehdoin ja merkintävaatimuksin. Vasta kun elintarvike on tuossa luettelossa, mikä tahansa toimija voi saattaa sen markkinoille – ja vain näiden ehtojen rajoissa.
Konkreettisia, todennettavia esimerkkejä unionin luettelon hyväksytyistä uuselintarvikkeista ovat chiansiemenet (Salvia hispanica), joiden käyttötarkoituksia ja -ehtoja on ajan mittaan laajennettu (esimerkiksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2020/24 ja osittain rasvattomien chiajauheiden osalta asetuksella (EU) 2020/500), sekä noni (Morinda citrifolia), jolla on useita erillisiä lupia eri kaupallisille muodoille (hedelmämehu, mehujauhe, sose ja tiiviste, lehdet sekä hedelmäjauhe). Nämä havainnollistavat kahta asiaa, jotka ostajan on sisäistettävä: lupa on usein muotokohtainen (mehu vs. jauhe vs. lehti), ja jokaisella hyväksytyllä muodolla on omat käyttöehtonsa, joita lopputuotteen on noudatettava.
Ostajan huolellisuusmenettely
Uuselintarvikeriski on hallittavissa, jos se tarkistetaan oikeassa kohdassa – ennen näytteitä ja hinnoittelua, ei rajalla syntyneen ongelman jälkeen. Alla oleva työnkulku muuttaa lainsäädännön toistettavaksi työpöytätarkistukseksi jokaiselle ehdolla olevalle raaka-aineelle ja nimikkeelle.
Vaihe 1 – Määritelkää tarkka raaka-aine, ei kasvia
Kirjatkaa kasvi (suku/laji), kasvinosa, valmiste (kokonainen/leikattu, jauhe, vesihaude, etanoli- tai CO2-uute, puhdistettu fraktio) ja tavoiteltujen vaikuttavien aineiden pitoisuus. Useimmat uuselintarvikevirheet tehdään tässä, kun kuvataan ”yrtin X uutetta” ilman sitä yksityiskohtaa, joka ratkaisee sen aseman.
Vaihe 2 – Hakekaa uuselintarvikeluettelosta juuri kyseistä muotoa
Hakekaa kasvi ja tietty valmiste EU:n uuselintarvikeluettelosta. Pankaa merkille, erottaako merkintä koko kasvin uutteesta tai mainitaanko siinä pitoisuuskynnys. Muistakaa, että luettelo on neuvoa-antava ja ei-tyhjentävä – merkinnän puuttuminen ei ole hyväksyntä.
Vaihe 3 – Tarkistakaa vuotta 1997 edeltävä käyttöhistoria
Jos raaka-aine ei näytä uuselintarvikkeelta, kysykää, mikä näyttö tukee merkittävää käyttöä EU:ssa ennen 15. toukokuuta 1997 kyseisessä muodossa. Kokonaisen yrtin perinteinen ruokakäyttö on yksi asia; sen nykyaikainen, vahva uute on toinen, ja se jakaa tuon historian vain harvoin.
Vaihe 4 – Jos kyseessä on uuselintarvike, löytäkää reitti
Selvittäkää, onko se unionin luettelossa (hyväksytty – tarkistakaa ehdot ja eritelmät, jotka teidän on täytettävä), soveltuuko se kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen ilmoitukseen (dokumentoitu 25 vuoden turvallinen käyttö EU:n ulkopuolella) vai vaatiiko se täyden luvan (monivuotinen EFSA-prosessi, jonka varaan suunnitellaan, ei asia, joka selviää satamassa).
Vaihe 5 – Tarkistakaa kansallinen kerros
Elintarvikkeen, joka ei ole EU:n tasolla uuselintarvike, käyttöä voivat silti rajoittaa yksittäiset jäsenvaltiot. Ashwagandha on varoittava esimerkki: vaikka juurta ei pidetä uuselintarvikkeena, useat maat (esimerkiksi Tanska ja Ranska) ovat turvallisuussyistä rajoittaneet sen käyttöä ravintolisissä tai kieltäneet sen. Varmistakaa kohdemarkkinanne säännöt, älkää pelkkää EU:n perustasoa.
Vaihe 6 – Kirjatkaa arvio tarjouspyyntöön ja eräkansioon
Kirjatkaa asemaa koskeva arvio, viittaukset uuselintarvikeluetteloon ja unionin luetteloon sekä mahdolliset käyttöehdot, ja pyytäkää toimittajaa vahvistamaan tarkka valmiste kirjallisesti, jotta eritelmä, näyte, analyysitodistus (CoA) ja lasku kuvaavat kaikki samaa materiaalia. Tämä on ostajan sääntelytyötä; toimittajan ISO-järjestelmät osoittavat, miten tuote valmistetaan ja dokumentoidaan, eivät sen uuselintarvikeluokitusta.
Seuraukset, jos arvio menee väärin
Asia ansaitsee työpöytätarkistuksen ennen näytteitä, koska epäonnistumisen seuraukset ovat vakavia ja kaupallisia. Jos uuselintarvike saatetaan EU:n markkinoille ilman lupaa (tai pätevää perinteisen elintarvikkeen ilmoitusta), se ei ole laillisesti markkinoilla – piste. Se altistaa maahantuojan tuotteen markkinoilta poistamiselle tai takaisinvedolle, virallisen valvonnan haltuunotolle, hävitys- tai jälleenvientikustannuksille, mahdolliselle RASFF-ilmoitukselle ja mainehaitalle, kun vähittäiskaupan asiakas poistaa tuotteen valikoimastaan. Koska uuselintarvikeasema on luokitteluongelma, mikään määrä puhdasta analyysidataa ei korjaa sitä jälkikäteen: moitteeton analyysitodistus hyväksymättömästä uuselintarvikeraaka-aineesta on edelleen hyväksymätön uuselintarvikeraaka-aine.
Epäsuhta on jyrkkä. Edellä kuvattu työpöytätarkistus vie iltapäivän raaka-ainetta kohden. Ongelman havaitseminen sen jälkeen, kun kontti on lähtenyt – tai kun tuote on jo hyllyssä – maksaa tavaran, listauksen ja asiakassuhteen. Jokaisen raaka-aineen kohdalla, jonka asema ei ole ilmeisen selvä, kurinalainen ratkaisu on selvittää asia paperilla ennen ostotilausta ja kirjata sovittu arvio eritelmään, jotta se ei pääse huomaamatta muuttumaan, kun uutelaadut tai pitoisuudet vaihtuvat tilausten välillä.
Usein kysytyt kysymykset
Onko perinteinen turkkilainen yrtti automaattisesti vapautettu EU:n uuselintarvikesäännöistä?
Ei automaattisesti, ja vastaus riippuu kokonaan muodosta. Kokonainen yrtti, jonka merkittävästä käytöstä EU:ssa ennen 15. toukokuuta 1997 on aito näyttö, ei yleensä ole elintarvikkeena uuselintarvike. Saman yrtin nykyaikainen uute tai konsentraatti – väkevämpi, valikoivasti puhdistettu valmiste – arvioidaan kuitenkin erikseen, ja se voi olla uuselintarvike silloinkin, kun kokonainen yrtti ei ole, koska uuttoa ja konsentrointia pidetään uusina tuotantomenetelminä. ”Se on perinteinen yrtti” ei siis koskaan ole täydellinen vastaus. Ostajan on täsmennettävä kasvinosa, uuttomenetelmä ja vaikuttavien aineiden pitoisuus ja tarkistettava sitten juuri tämä valmiste uuselintarvikeluettelosta ja, jos se on uuselintarvike, unionin luettelosta. Jos yrttiin kohdistuu lisäksi kansallisia rajoituksia kohdemaassa, niitä sovelletaan EU:n kannan lisäksi.
Voinko nojata EU:n uuselintarvikeluetteloon todisteena siitä, että raaka-aine on laillinen?
Ette – ja tämä on yleinen ja kallis väärinkäsitys. Luettelo on nimenomaisesti ei-sitova, ei-tyhjentävä suuntaa-antava väline, joka on koottu jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista. Se on oikea paikka aloittaa seulonta, ja se on erittäin hyödyllinen ratkaisevan eron ”koko kasvi vai uute” havaitsemisessa, mutta se ei tee oikeudellista ratkaisua teidän yksittäistapauksessanne, ja raaka-aine voi puuttua siitä kokonaan ja olla silti uuselintarvike. Oikeudellista painoarvoa on hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden unionin luettelolla (komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/2470): jos uuselintarvike on tuossa luettelossa, saatte myydä sitä ilmoitetuin ehdoin, ja jos se on uuselintarvike mutta ei luettelossa, ette saa. Käyttäkää uuselintarvikeluetteloa suunnan hakemiseen, unionin luetteloa vahvistamiseen ja kansallista viranomaista paikallisten rajoitusten havaitsemiseen.
Mikä on kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen reitti, ja auttaako se Turkista peräisin olevaa raaka-ainetta?
Se on yksinkertaistettu ilmoitusmenettely elintarvikkeille, jotka ovat EU:ssa uusia mutta joiden turvallisesta käytöstä elintarvikkeena on dokumentoitu vähintään 25 vuoden historia merkittävän ihmisjoukon tavanomaisessa ruokavaliossa EU:n ulkopuolisessa maassa. Koska Turkki on EU:n ulkopuolella, raaka-aine, jolla on pitkä ja todennettu turkkilainen (tai laajempi alueellinen) ruokavaliohistoria, voi periaatteessa käyttää tätä kevyempää reittiä täyden luvan sijasta – edellyttäen, että turvallisuusaineisto (koostumustiedot sekä näyttö 25 vuoden jatkuvasta käytöstä) kootaan ja elintarvike sopii johonkin soveltuvaan luokkaan. Pätevän ilmoituksen jälkeen jäsenvaltiolla tai EFSAlla on neljä kuukautta aikaa esittää perusteltuja turvallisuutta koskevia vastalauseita; jos niitä ei esitetä, elintarvike voidaan saattaa markkinoille. Näyttötaakka on hakijalla, joten tämä reitti palkitsee toimittajat ja maahantuojat, jotka pystyvät todella dokumentoimaan käyttöhistorian eivätkä vain väittämään sitä.
Kuka vastaa uuselintarvikeaseman määrittämisestä – toimittaja vai ostaja?
Oikeudellisesti vastuu elintarvikkeen laillisuudesta on toimijalla, joka saattaa elintarvikkeen EU:n markkinoille – tuonnissa siis EU:n maahantuojalla. Uuselintarvikeasema on näin ollen pohjimmiltaan ostajan vastuulle kuuluva sääntelyarvio, ja se tulisi ratkaista tarjouspyynnössä ennen näytteitä. Toimittajan tehtävä on kuvata tarkka valmiste oikein ja johdonmukaisesti (laji, kasvinosa, uuttomenetelmä, pitoisuus) ja pitää eritelmä, näyte, analyysitodistus ja lasku yhdenmukaisina, jotta materiaali ei pääse huomaamatta muuttumaan. Toimittajan sertifioinnit – Arovelan tapauksessa ISO 22000, ISO 9001 ja ISO 27001 – osoittavat, miten tuote valmistetaan ja dokumentoidaan; ne eivät ole eivätkä voi olla uuselintarvikehyväksyntä. Jos ohjelmanne edellyttää aseman vahvistamista kirjallisesti, tehkää siitä nimenomainen rivikohta toimittajan hyväksymisvaiheessa.
Hankkikaa varmoin perustein
Uuselintarvikeriski on luokitteluongelma, joka tulee vastaan ennen yhtäkään laboratoriotestiä: raaka-aine voi olla analyyttisesti virheetön ja silti laiton saattaa EU:n markkinoille, koska ostamanne muoto vaatii luvan, jota sillä ei ole. Sulkekaa tämä aukko samalla tavalla kuin asetus on rakennettu – määritelkää tarkka valmiste, seulokaa se uuselintarvikeluettelosta, varmistakaa vuotta 1997 edeltävä käyttöhistoria ja, jos kyseessä on uuselintarvike, löytäkää oikea reitti unionin luettelosta tai perinteisen elintarvikkeen ilmoituksen kautta ennen ostotilauksen tekemistä.
Arovela toimittaa Turkista peräisin olevia luonnontuotteita – kasviraaka-aineita, uutteita, kuivattuja hedelmiä ja luonnollisia välipaloja – EU:n ja Ukrainan markkinoille eräkohtaisin asiakirjoin ISO 22000-, ISO 9001- ja ISO 27001 -järjestelmien puitteissa. Uuselintarvikeasema on arvio, jonka täsmällisessä määrittelyssä autamme, ei sertifikaatti, jonka väittäisimme omaavamme. Kertokaa meille raaka-aineen tarkka muoto ja kohdemarkkina: lähettäkää tekninen tarjouspyyntö, vertailkaa tukkutoimitusten vaihtoehtoja tai tutustukaa Arovelan sertifikaatteihin ennen kuin viimeistelette tarjouspyyntönne.