Vastuullisuus oli ennen osa markkinointibriiffiä. Nyt se on osa toimittajakyselyä, ja se on aivan toinen asiakirja, jolla on aivan toiset seuraukset. Eurooppalaisen vähittäiskauppaketjun tuoteryhmäostajan on yhä useammin raportoitava ostamiensa tavaroiden ympäristöprofiilista, mikä tarkoittaa, että hän tarvitsee toimittajilta vastaukset kirjallisina ja sellaisessa muodossa, jonka tarkastaja hyväksyy. ”Välitämme ympäristöstä” ei ole vastaus. Yleensä vastaus ei ole myöskään sertifikaatti.
Tämä opas on kirjoitettu sille henkilölle, jonka on täytettävä kyseinen kysely. Se käy läpi ne neljä kohtaa välipalojen toimitusketjussa, joihin ympäristövaikutus todella keskittyy, sen, millaista näyttöä kustakin on olemassa, ja – tämän osan useimmat oppaat ohittavat – sen, miten erotetaan toisistaan väite, jonka voi todentaa, ja väite, johon ostajaa yksinkertaisesti pyydetään uskomaan.
Miksi tästä tuli hankinnan ongelma
Kolme painetta osui yhteen, eikä yksikään niistä ole lähtöisin kuluttajien mieltymyksistä.
Ensimmäinen on yritysraportointi. EU:n kestävyysraportointivelvoitteiden piiriin kuuluvien suurten yritysten on otettava huomioon arvoketjunsa päästöt eikä ainoastaan oman toimintansa päästöjä. Elintarvikeyrityksessä ylivoimaisesti suurin osa tästä jalanjäljestä syntyy ostetuissa tavaroissa. Ostaja ei voi raportoida sitä ilman toimittajien tietoja, joten pyyntö kulkee ketjua alaspäin ihmisille, joilta ei ole koskaan aiemmin kysytty kilowattituntilukua.
Toinen on huolellisuusvelvoitetta koskeva lainsäädäntö. Yritysten kestävää toimintaa koskeva huolellisuusvelvoitedirektiivi (EU) 2024/1760 asettaa soveltamisalaan kuuluville yrityksille velvoitteen tunnistaa niiden toimintaan ja liikesuhteisiin liittyvät haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset ja puuttua niihin. Keskisuurelle toimittajalle sen käytännön vaikutus on pidempi kysely ja pyyntö allekirjoittaa toimintaohjeet. Se, mitä tämä tarkoittaa operatiivisesti, käydään läpi toimittajan huolellisuusvelvoitteen oppaassa.
Kolmas on pakkauslainsäädäntö ja laajennettu tuottajavastuu. Vaikeasti kierrätettävän pakkauksen saattaminen markkinoille käy yhä kalliimmaksi, ja tämä kustannus lankeaa sille, joka tuo tuotteen hyllylle. Se on nyt kustannusrivi eikä eettinen periaate.
Seuraus hankinnalle on suoraviivainen: ympäristökysymykset ovat siirtyneet ”olisi mukava olla” -asioista portiksi, jonka toimittaja joko läpäisee tai ei läpäise, ja ostajien on tiedettävä, mitkä kysymykset kannattaa esittää.
Neljä kohtaa, joihin vaikutus keskittyy
Kuivatun tai pakatun välipalan ympäristöprofiilia hallitsee neljä asiaa. Maatalous on viides ja usein suurin, mutta se on myös se, johon ostaja vaikuttaa vähiten suoraan, joten sitä käsitellään alempana erikseen.
1. Prosessin energia – yleensä kuivausvaihe
Veden poistaminen kuluttaa paljon energiaa. Kuivatussa välipalassa kuivausvaihe on tyypillisesti prosessin suurin yksittäinen energiankuluttaja, ja sen takana oleva energianlähde on suurin vipu, joka tehtaassa on käytettävissä. Samalla tuotteella on merkittävästi erilaiset päästöt sen mukaan, kuivataanko se kaasupolttimella, biomassakattilalla, verkkosähköllä vai geotermisellä lämmöllä – vaikka tuote-erittely on täsmälleen sama.
Mitä kannattaa pyytää:
- Nimenomaan kuivausvaiheen energianlähde, ei koko toimipaikan keskiarvoa. Tehdas voi käyttää uusiutuvaa sähköä valaistukseen ja kaasua kuivaimiin.
- Tieto siitä, onko lähde paikan päällä vai ostettu, ja jos se on ostettu, perustuuko se sopimusperusteisiin instrumentteihin vai pelkästään kansalliseen verkkosähkön tuotantojakaumaan.
- Tieto siitä, mitataanko prosessienergia erikseen muusta toimipaikasta.
- Energia tuotosyksikköä tai poistettua vesiyksikköä kohti, jos toimittaja seuraa sitä.
Toimittaja, joka pystyy vastaamaan näihin neljään, mittaa jotakin. Toimittaja, joka vastaa yleisellä sitoumuksella, ei mittaa. Geotermisen lämmön erityiset perustelut tässä vaiheessa esitetään Scope 3 -päästöjen vähentämisen oppaassa ja itse prosessi geotermisen kuivauksen oppaassa.
2. Kuljetus – kuljetusmuoto merkitsee enemmän kuin etäisyys
Etäisyys on intuitiivinen mittari ja samalla harhaanjohtava. Rahdin päästöjä hallitsee kuljetusmuoto. Merirahti siirtää tonnin tavaraa pitkän matkan murto-osalla lentorahdin päästöistä; maantiekuljetus sijoittuu niiden väliin ja rautatie maantien alapuolelle.
Välipalojen hankinnalle tästä seuraa kaksi käytännön johtopäätöstä. Ensinnäkin lähempänä sijaitseva toimittaja, jonka tavara tulee kuorma-autolla mantereen halki, ei ole automaattisesti parempi kuin kauempana sijaitseva toimittaja, jonka tavara tulee meritse. Toiseksi kuivatuilla tuotteilla on etu, joka jää helposti huomaamatta: vesi on jo poistettu, joten kontissa kulkee paljon enemmän syötävää tuotetta ja paljon vähemmän painoa, joka päätyy hävitettäväksi. Oikea vertailu on päästöt toimitettua valmiin tuotteen kilogrammaa kohti, ei lähetettyä kilogrammaa kohti.
Kannattaa tarkistaa myös kuormausaste, se, yhdistetäänkö lähetykset vai lähetetäänkö ne pieninä erinä, ja se, onko EU:n puolella varastointia, joka lyhentää viimeistä osuutta ja poistaa tarpeen toistuviin pitkän matkan pientilauksiin. Kaupallinen asetelma siitä, kuka hallitsee mitäkin osuutta – ja siten kuka voi vaikuttaa siihen – riippuu toimitusehdosta; katso Incoterms-opas.
3. Pakkaus – aito kompromissi
Välipalapakkauksissa hyvät aikomukset törmäävät fysiikkaan. Suojaominaisuudet, jotka pitävät kuivatun tuotteen rapeana ja öljyä sisältävän tuotteen hapettumattomana, saavutetaan helpoimmin monikerroslaminaateilla, ja monikerroslaminaatit ovat vaikeimmin kierrätettäviä rakenteita. Monomateriaalikalvot ovat parantuneet huomattavasti, mutta ostajan on varmistettava kaksi erillistä asiaa: että rakenne on tosiasiallisesti monomateriaalia ja että se kerätään ja kierrätetään kohdemarkkinoilla, mikä on paikallisen infrastruktuurin eikä materiaalitieteen kysymys.
Kysymyksiä, jotka tuottavat näyttöä:
- Pakkauksen täydellinen materiaalikoostumus kerros kerrokselta neliöpainoineen – teknisestä tuoteselosteesta, ei myyntilausunnosta.
- Tieto siitä, onko rakenteessa metalloitua kerrosta tai alumiinifoliota ja mitä se tekee säilyvyyden hyväksi.
- Tieto siitä, onko rakenteen kierrätettävyys arvioitu nimenomaisella kohdemarkkinalla.
- Pakkauksen paino tuoteyksikköä kohti – mittari, joka paranee hiljaa ja jota harvoin ilmoitetaan.
- Tieto siitä, kenellä on tuottajavastuurekisteröinti (EPR) kullakin markkinalla ja miten maksut jaetaan.
Suojan heikentäminen kierrätettävyyden parantamiseksi lyhentää säilyvyysaikaa, mikä lisää hävikkiä. Se on todellinen kompromissi, johon ei ole ilmaista vastausta, ja toimittaja, joka esittää sen kustannuksettomana, ei ole tehnyt säilyvyystutkimusta. Pakkausmuotoja ja niiden vaikutusta suojaominaisuuksiin käsitellään vähittäismyyntipakkausten oppaassa ja sääntelyn kehityssuuntaa EUDR- ja pakkausvaatimusten oppaassa.
4. Raaka-aine ja maa
Maatalousvaiheen osuus elintarvikkeen jalanjäljestä on yleensä suurin, ja se on vaihe, joka on kauimpana ostajan vaikutusvallasta. Realistisesti ostaja voi kaventaa etäisyyttä: tuntea viljelyalueen eikä ainoastaan maata, tietää, hankitaanko raaka-aine sopimuksilla tunnetulta viljelijäjoukolta vai ostetaanko se avoimilta markkinoilta, ja tietää, mitä toimittaja vaatii näiltä viljelijöiltä veden, tuotantopanosten ja jäämien osalta. Jäljitettävyys on jokaisen muun satoa koskevan ympäristöväitteen edellytys – maankäytöstä ei voi esittää puolustettavissa olevaa lausumaa materiaalista, jonka alkuperää ei osata nimetä. Metsäkatoon kytkeytyvillä hyödykkeillä on oma oikeudellinen järjestelmänsä; useimmat hedelmä- ja vihannesvälipalojen raaka-ainekasvit jäävät sen ulkopuolelle, mutta koostetun välipalan sisältämät ainesosat, kuten palmuperäiset rasvat ja kaakao, eivät jää.
Todennettava vai markkinointia
Tämä taulukko kannattaa pitää tallessa. Vasemmassa sarakkeessa on se, mitä toimittajat sanovat; keskimmäisessä se, mikä väitteen todella osoittaa oikeaksi; oikeassa se, miten asia tyypillisesti pettää.
| Väite | Mikä sen todella osoittaa oikeaksi | Mitä se ei ole |
|---|---|---|
| ”Uusiutuva energia” | Nimetty lähde, paikan päällä tai sopimusperusteinen instrumentti, ja kuivausvaihe yksilöitynä erikseen | Logo tai toimipaikan keskiarvoa koskeva lausuma, joka kätkee prosessienergian |
| ”Hiilineutraali” | Laskettu jalanjälki, jonka rajaus ja menetelmä on ilmoitettu, sekä ilmoitetut vähennykset ja mahdolliset kompensaatiot erikseen | Merkki ilman rajausta, ilman menetelmää ja ilman eroa vähennetyn ja kompensoidun välillä |
| ”Vastuullisesti hankittu” | Määritelty standardi, jolla on soveltamisala, toimija ja auditointi – tai dokumentoitu sisäinen ohjelma kriteereineen | Pelkkä ilmaus; sillä ei ole elintarvikkeissa oikeudellista määritelmää |
| ”Kierrätettävä pakkaus” | Koostumus kerros kerrokselta sekä arviointi kohdemarkkinan keräysinfrastruktuuria vasten | Kalvoon painettu kolmiosymboli |
| ”Lyhyet ruokakilometrit” | Kuljetusmuodolla painotetut kuljetustiedot toimitettua kilogrammaa kohti | Etäisyysluku, johon ei ole liitetty kuljetusmuotoa |
| ”Sertifioitu” | Itse sertifikaatti: myöntäjä, soveltamisala, tuoteluettelo, toimipaikan osoite, voimassaolopäivät, tarkistettuna myöntäjän rekisteristä | Skannattu sertifikaatti, joka kuuluu kauppakumppanille eikä valmistavalle toimipaikalle |
| ”Lähellä viljelty” | Nimetty alue, sopimusviljelijät, jäljitettävät eräkirjanpidot | Kauppalaskuun merkitty alkuperämaa |
Kaksi sääntöä tekee taulukosta käyttökelpoisen. Ensinnäkin lukekaa aina sertifikaatin soveltamisala eikä sen nimeä – sertifikaatit kattavat nimetyt tuotteet nimetyillä toimipaikoilla, ja voimassa oleva sertifikaatti voi olla täysin merkityksetön sen tuotteen kannalta, jota olette ostamassa. Toiseksi kysykää jokaisen luvun rajaus. Jalanjälkiluku ilman rajausta ei ole luku.
Näyttöpaketti, jota vakavasti otettava ostaja pyytää
Adjektiivikyselyn sijaan kannattaa pyytää asiakirjoja. Toimittaja, joka pystyy toimittamaan suurimman osan tästä luettelosta, käyttää todellista järjestelmää.
| Asiakirja | Mitä se osoittaa | Tiheys |
|---|---|---|
| Prosessivaiheen energianlähdettä koskeva lausuma | Tärkein prosessin vipu kirjallisena | Vuosittain tai muutoksen yhteydessä |
| Tuotantolaitoksen energiayhtiö- tai mittaritiedot | Että lausuma on mitattu eikä vain väitetty | Vuosittain |
| Päästökertoimet tai jalanjälkilaskelma ilmoitetulla rajauksella | Voiko lukuja käyttää omassa raportoinnissanne | Vuosittain |
| Pakkausten tekniset tuoteselosteet | Materiaalikoostumus ja kierrätettävyysarvio | Pakkausmuodoittain |
| Tuottajavastuurekisteröinnin (EPR) viitteet | Laillinen markkinoille saattaminen | Markkinoittain |
| Kuljetusmuoto ja reititys lähetyksittäin | Rahtipäästöjen kohdentaminen | Lähetyksittäin |
| Allekirjoitetut toimittajan toimintaohjeet | Huolellisuusvelvoitteen ketju | Toimittajasuhteen alkaessa |
| Hallintajärjestelmäsertifikaatit soveltamisalasivuineen | Kolmas osapuoli auditoi järjestelmät | Vuosittain |
| Jäljitettävyystiedot viljelijään tai alueeseen asti | Jokaisen raaka-aineväitteen edellytys | Erittäin |
| Kuvaus jätteiden ja sivutuotteiden käsittelystä | Hyödynnetäänkö prosessin tähteet vai hävitetäänkö ne | Vuosittain |
Jos toimittaja pystyy toimittamaan näistä alle puolet, se ei automaattisesti tarkoita hylkäämistä – pienemmillä valmistajilla on usein käytännöt mutta ei paperitöitä. Se on kuitenkin merkki siitä, kuinka paljon työtä oman tiiminne on tehtävä raportointiaukon umpeen kuromiseksi, ja tällä työllä on kustannus, joka kannattaa hinnoitella mukaan päätökseen.
Missä Arovela on, suoraan sanottuna
Tuotantolaitoksemme Sındırgıssa Balıkesirin maakunnassa käyttää kuivausvaiheessa geotermistä lämpöä. Se on ympäristöasemamme ydin: kuivatun hedelmän, yrtti- tai teetuotteen valmistuksen energiaintensiivisin vaihe hyödyntää geotermistä resurssia polttamisen sijaan. Se on toimipaikan rakenteellinen ominaisuus eikä ostettu ominaisuus, minkä vuoksi se on yksinkertaista kuvata ja tarkastaa. Laajempi maatalouden ja prosessoinnin konteksti esitetään kestävän maatalouden ja geotermisen ESG:n oppaassa ja geotermisen edun oppaassa.
Solingenissa sijaitseva varasto palvelee eurooppalaisia asiakkaita, mikä lyhentää viimeistä osuutta EU-ostajille ja mahdollistaa yhdistetyt lähetykset toistuvien pitkän matkan pientilausten sijaan. Hallintajärjestelmämme on sertifioitu standardien ISO 22000, ISO 9001 ja ISO 27001 mukaisesti, ja nämä sertifikaatit kattavat hallintajärjestelmät – elintarviketurvallisuuden, laadun ja tietoturvan – eivätkä ympäristösuorituskykyä. Ero kannattaa tehdä, koska sertifikaattien nimiä luetaan usein laajemmin kuin niiden soveltamisala sallii.
Mitä emme väitä: meillä ei ole luomusertifikaattia eikä Fairtrade-sertifikaattia. Emme esitä kolmannen osapuolen todentamaa tuotteen hiilijalanjälkeä, koska sellaisen laatiminen on määritelty tehtävä, jolla on määritelty rajaus, ja kuvaamme mieluummin energianlähteen täsmällisesti kuin julkaisemme luvun, jonka takana emme voi seistä rivi riviltä. Jos raportointinne edellyttää todennettua jalanjälkeä tuotetasolla, se on rajattu projekti, josta keskustellaan, eikä asiakirja, jonka voimme liittää tarjoukseen.
Sanomme tämän, koska vaihtoehto – toimittaja, joka vastaa myöntävästi kyselyn jokaiseen vastuullisuuskysymykseen – luo ongelman, joka tulee esiin myöhemmin, auditoinnissa, teidän puolellanne pöytää.
Vastuullisuuden rakentaminen osaksi hankintaprosessia
Vastuullisuusvaatimukset toimivat, kun ne tulevat mukaan samaan aikaan teknisen erittelyn kanssa, ja epäonnistuvat, kun ne lisätään toimittajan valinnan jälkeen.
Sijoittakaa ympäristökysymykset tarjouspyyntöön, ei sopimukseen. Toimittaja, joka ei pysty täyttämään niitä, on karsittava ennen näytteitä eikä löydettävä jälkikäteen. Painottakaa kysymykset rehellisesti – jos energianlähde merkitsee raportoinnillenne enemmän kuin pakkauksen paino, sanokaa se ja pisteyttäkää sen mukaisesti. Pyytäkää asiakirjoja vastausten sijaan, koska asiakirjat voidaan tarkistaa ja vastauksia ei.
Todentakaa sitten osa. Ei kaikkea eikä kaikkea joka vuosi, mutta valitkaa kaksi kohtaa toimittajaa kohti vuodessa ja vahvistakaa ne oikeasti: soittakaa sertifikaatin myöntäjälle, tarkistakaa rekisteri, pyytäkää lausuman takana oleva mittarilukema. Todentaminen, jota ei koskaan tapahdu, opettaa toimittajille, että kysely on koriste.
Hyväksykää lopuksi, että osa tästä on aidosti epävarmaa. Päästökertoimilla on vaihteluvälinsä, kierrätettävyys riippuu paikallisesta infrastruktuurista, joka muuttuu, ja jokainen jalanjälki on malli. Ostaja, joka vaatii näennäistä tarkkuutta, saa sitä, ja se on väärää. Luonnollisten välipalojen tukkukaupan yleiskatsaus käsittelee saman hankintapäätöksen kaupallista puolta.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on hyödyllisin yksittäinen vastuullisuuskysymys, joka välipalatoimittajalle kannattaa esittää?
Mikä energianlähde lämmittää kuivaus- tai kypsennysvaiheen, ja mitataanko se erikseen. Kysymys kohdistuu prosessin suurimpaan vipuun, siihen on tosiasioihin perustuva vastaus, ja vastauksen laatu kertoo heti, mittaako toimittaja jotakin vai kuvaako se pelkästään aikomuksiaan.
Onko lähellä sijaitseva toimittaja aina vähäpäästöisempi valinta?
Ei. Kuljetusmuoto painaa enemmän kuin etäisyys. Pitkän matkan merirahdin päästökuorma toimitettua kilogrammaa kohti voi olla pienempi kuin paljon lyhyemmän matkan maantiekuljetuksen, ja kuivatut tuotteet kulkevat ilman veden painoa, joka muuten kuljetettaisiin ja hävitettäisiin. Vertailkaa päästöjä toimitettua valmiin tuotteen kilogrammaa kohti niin, että kuljetusmuoto on ilmoitettu.
Miten tarkistan, onko toimittajan sertifikaatti aito ja asian kannalta merkityksellinen?
Lukekaa soveltamisalasivu, ei kansilehteä. Varmistakaa, että sertifioitu oikeushenkilö vastaa sitä valmistavaa toimipaikkaa, jolta ostatte, että tuoteryhmä on lueteltu ja että voimassaolopäivät kattavat tuotantoikkunanne. Tarkistakaa sen jälkeen sertifikaatin numero myöntäjän julkisesta rekisteristä sen sijaan, että hyväksyisitte skannatun kopion.
Onko Arovelalla luomu- tai Fairtrade-sertifikaattia?
Ei. Sertifikaattimme ovat ISO 22000, ISO 9001 ja ISO 27001, jotka ovat hallintajärjestelmäsertifikaatteja. Ympäristöasemamme on kuivauksessa käytettävä geoterminen energianlähde, joka on toimipaikan todennettavissa oleva ominaisuus. Jos ostajan ohjelma edellyttää sertifioitua luomuraaka-ainetta, sanomme sen jo tiedusteluvaiheessa emmekä vasta sopimusvaiheessa.
Voidaanko kierrätettävä pakkaus ja pitkä säilyvyysaika saavuttaa yhtä aikaa?
Joskus, ja se riippuu tuotteesta. Öljyttömät kuivatut tuotteet sietävät monomateriaalirakennetta paremmin kuin öljyä sisältävät tuotteet, joissa rajoittava tekijä on hapettuminen. Rehellinen lähestymistapa on tehdä säilyvyystutkimus ehdolla olevassa rakenteessa ennen sitoutumista ja käsitellä lyhentynyttä säilyvyysaikaa kustannuksena – hävikkinä ja palautuksina – eikä ilmaisena voittona.
Käyttekö läpi vastuullisuuskyselyä välipalavalikoimaa varten? Lähettäkää tuotteet, kohdemarkkinat ja raportointinne edellyttämä näyttö ja pyytäkää tarjous – kerromme, mitkä kohdat pystymme dokumentoimaan jo tänään ja mitä emme pysty.