Keskeiset havainnot
- Mikrobiologiset raja-arvot riippuvat luokasta ja loppukäytöstä, eivät yhdestä yleispätevästä luvusta. Kiehuvalla vedellä haudutettavana yrttiteenä myytävää kuivattua yrttiä, liuotinuutetta ja ruokamaustetta arvioidaan eri hyväksymiskriteerein, joten tarjouspyynnössä on nimettävä viitekehys, ennen kuin laboratoriotulos merkitsee mitään.
- Euroopan farmakopean luku 5.1.8 määrittelee kolme kasvirohdosluokkaa, joiden ylärajat poikkeavat toisistaan suuresti. Luokka A (kiehuvalla vedellä valmistettavat yrttiteet) sallii TAMC-arvon 10⁷ CFU/g asti, kun taas uutelaatuinen luokka B rajaa TAMC-arvon 10⁴ CFU/g:aan ja lisää sappea sietävien gramnegatiivisten bakteerien rajan.
- Taudinaiheuttajia koskevat kriteerit ovat ehdottomia, eivät liukuvia. Sekä elintarvike- että farmakopeakehyksissä Salmonellaa ei saa esiintyä 25 g:ssa, ja E. colia ja sappea sietäviä gramnegatiivisia bakteereja valvotaan tiukasti silloinkin, kun kokonaismäärien sallitaan nousta korkeiksi.
- Käsittelemättömissä kasviraaka-aineissa on luonnostaan suuria mikrobimääriä, joten dekontaminointi on kompromissi. Höyry, gammasäteilytys ja etyleenioksidi eroavat jyrkästi jäämien, EU-lainmukaisuuden, merkintöjen ja aromivaurioiden suhteen; etyleenioksidi on EU:ssa kielletty kaasutusaine.
- Arovelaa tulee arvioida dokumentoidun erähallinnan perusteella, ei keksittyjen väitteiden. Arovelan asiaankuuluvat järjestelmät ovat ISO 22000, ISO 9001 ja ISO 27001; HACCP, GMP, luomu tai vähittäiskaupan järjestelmät ovat ostajapuolen vaatimuksia, ellei niistä ole erillistä näyttöä.
Johdanto
Mikrobiologiset raja-arvot ovat kohta, jossa kauniilta näyttävä kasviraaka-aine-erä epäonnistuu auditoinnissa kaikessa hiljaisuudessa. Kuivatut lehdet, kukat, juuret ja siemenet kasvavat maassa, kuivataan ulkoilmassa, kulkevat monien käsien kautta ja kuljetetaan rajojen yli – jokainen vaihe lisää mikrobikuormaa. Kamomillankukka tai salvianlehti voi näyttää täydelliseltä ja silti sisältää miljoonissa laskettavan aerobisten mikrobien kokonaismäärän sekä hiivoja, homeita ja toisinaan taudinaiheuttajan. Ostajan tehtävä ei ole vaatia steriiliä tuotetta, jota luonnossa ei ole; tehtävä on määritellä, mitkä mikrobimäärät ovat hyväksyttäviä aiotussa käytössä, ja osoittaa se erä erältä.
Tämä opas on kirjoitettu hankinta-, laatu- ja sääntelytiimeille, jotka tuovat turkkilaisia kuivattuja yrttejä, kasviraaka-aineita ja kuivattuja hedelmiä EU:hun ja Ukrainaan. Se selittää ne kaksi viitekehystä, joihin ostajat törmäävät useimmin – Euroopan farmakopean luvut 5.1.4 ja 5.1.8 kasvirohdosvalmisteiden näkökulmasta sekä elintarvikehygienian odotukset, kuten European Spice Associationin vähimmäisvaatimukset elintarvikekäytössä – ja näyttää, miten ne muutetaan COA:n ja tarjouspyynnön sanamuodoiksi, jotka ehkäisevät riitoja. Muista kontaminanttikontrolleista kertovat Arovelan oppaat kasviraaka-aineiden ja kuivattujen hedelmien raskasmetalleista, aflatoksiinin ja mykotoksiinien raja-arvoista ja kasviraaka-aineen COA:n lukemisesta.
Miksi käsittelemättömissä kasviraaka-aineissa on suuria mikrobimääriä
Kuivattu kasviraaka-aine ei ole teollisesti valmistettu kemikaali; se on maataloudesta peräisin oleva pinta. Lehdillä ja kukilla on valtava pinta-ala, ne keräävät maaroiskeita ja ilman kuljettamaa pölyä, ja ne korjataan ja kuivataan usein ilman validoitua mikrobeja tuhoavaa vaihetta. Juuret ja juurakot aloittavat elämänsä maan alla, suorassa kosketuksessa tilan rikkaimpaan mikrobivarastoon. Huolellinenkin ulkoilma- tai varjokuivaus ainoastaan alentaa vedenaktiivisuutta – se ei poista jo läsnä olevia organismeja.
Seurauksena on, että raaoissa, käsittelemättömissä kuivatuissa yrteissä aerobisten mikrobien kokonaismäärä (TAMC) on yleisesti selvästi suurempi kuin asiaan perehtymätön ostaja odottaa. Kokonaismäärät välillä 10⁵–10⁷ CFU/g ovat käsittelemättömässä lehti- ja kukkamateriaalissa arkipäivää, ja hiivoja ja homeita on lähes aina, sillä julkaistussa kirjallisuudessa hometta on todettu valtaosassa kartoitusnäytteistä. Tämä on tavallista mikrobiologiaa, ei automaattinen todiste likaisesta toimittajasta. Hallitun toimittajan erottaa huolimattomasta ei taianomaisen alhainen raaka-aineen mikrobimäärä vaan kuivauskuri, vedenaktiivisuuden hallinta, varastohygienia ja rehellinen ilmoitus siitä, onko materiaali dekontaminoitu ennen lähetystä.
Tästä seuraa kaksi asiaa. Ensinnäkin spesifikaatio, joka vaatii lääkelaatuisen alhaisia mikrobimääriä käsittelemättömältä kasvirohdosmateriaalilta, on usein epärealistinen – farmakopea itse myöntää tämän. Toiseksi, koska raaka-aineen mikrobimäärät ovat luonnostaan korkeita, taudinaiheuttajatestit (Salmonella, E. coli, sappea sietävät gramnegatiiviset bakteerit) kantavat suurimman osan turvallisuuden painosta. Erässä voi oikeutetusti olla korkea TAMC, ja se voi silti olla turvallinen, jos taudinaiheuttaja- ja indikaattorikriteerit täyttyvät.
Mitä luvut todella mittaavat
Ennen raja-arvojen vertailua ostajan on oltava selvillä siitä, mitä kukin testi raportoi, sillä COA, jossa on raja-arvo ilman menetelmää, ei ole todennettavissa.
- TAMC – aerobisten mikrobien kokonaismäärä (Total Aerobic Microbial Count). Elinkykyisten aerobisten bakteerien kokonaismäärä grammaa kohden, määritettynä Ph. Eur. 2.6.12:n mukaan. Se on hygienian ja tuoreuden indikaattori, ei suora turvallisuustuomio.
- TYMC – hiivojen ja homeiden yhteismäärä (Total combined Yeasts and Moulds Count). Hiivat ja homeet grammaa kohden, myös 2.6.12:n mukaan. Korkea TYMC on pilaantumisen ja epäsuorasti mykotoksiiniriskin merkki – homemäärät ja aflatoksiiniriski kulkevat alttiissa matriiseissa käsi kädessä.
- Sappea sietävät gramnegatiiviset bakteerit. Lukumäärämääritys (Ph. Eur. 2.6.31), jota käytetään suolistoperäisen kontaminaation ja heikon hygienian indikaattorina. Se on porrastettu raja-arvo, ei puhdas poissaolotesti.
- Escherichia coli. Ulosteperäisen kontaminaation indikaattori; viitekehyksen mukaan se on joko poissaolotesti (1 g:ssa) tai alhainen numeerinen yläraja.
- Salmonella. Taudinaiheuttaja; aina poissaolotesti määritellystä näytemassasta (yleensä 25 g). Hyväksyttävää nollasta poikkeavaa tasoa ei ole.
Lukumääräkriteerit tulkitaan toleranssikertoimen avulla: hyväksymiskriteeri 10¹ CFU sallii enimmäismääräksi 20, 10² sallii 200 ja 10³ sallii 2000. COA:ssa oleva ”10² CFU/g” on siis vaihteluväli, jolla on määritelty yläraja, ei yksittäinen piste.
Euroopan farmakopea 5.1.8: kolme kasvirohdosluokkaa
Viitekehys, joka useimpien lääkelaatuisten kasviraaka-aineiden ostajien on ymmärrettävä, on Euroopan farmakopean yleinen luku 5.1.8, ”Suun kautta otettavien kasvirohdosvalmisteiden ja niiden valmistuksessa käytettävien uutteiden mikrobiologinen laatu”. Se jakaa valmiit kasvirohdostuotteet kolmeen luokkaan, A, B ja C, sen mukaan, miten ne valmistetaan ja käsitellään, ja asettaa kullekin suositellut hyväksymiskriteerit. Ero on ratkaiseva: sama fyysinen yrtti voi kuulua luokkaan A tai luokkaan B sen mukaan, haudutetaanko se kiehuvassa vedessä vai uutetaanko se.
- Luokka A kattaa kasvirohdokset, jotka on tarkoitettu kiehuvalla vedellä valmistettaviin haudukkeisiin ja keitteisiin – klassiset yrttiteet. Koska kuluttaja käytännössä pastöroi materiaalin kupissa, ylärajat ovat sallivimmat.
- Luokka B kattaa tuotteet, kuten uutteet ja kasvirohdokset, joissa käsittelymenetelmä (esimerkiksi uutto) vähentää organismit luokan B rajojen alapuolelle. Uutteet kuuluvat oletusarvoisesti luokkaan B.
- Luokka C kattaa tuotteet, joissa käsittely – esimerkiksi uutto laimealla etanolilla tai kiehumattomalla vedellä tai väkevöinti matalassa lämpötilassa – ei vähentäisi organismeja riittävästi luokan B vaatimusten täyttämiseksi.
| Ph. Eur. 5.1.8 -kriteeri | Luokka A (kiehuvalla vedellä haudutettavat teet) | Luokka B (uutteet / käsitellyt) | Luokka C (kevyt käsittely) |
|---|---|---|---|
| TAMC (2.6.12) | 10⁷ CFU/g | 10⁴ CFU/g | 10⁵ CFU/g |
| TYMC (2.6.12) | 10⁵ CFU/g | 10² CFU/g | 10⁴ CFU/g |
| Sappea sietävät gramnegatiiviset (2.6.31) | ei määritelty | 10² CFU/g | 10⁴ CFU/g |
| Escherichia coli (2.6.31) | 10³ CFU/g | ei todettu 1 g:ssa | 10⁴ CFU/g |
| Salmonella (2.6.31) | ei todettu 25 g:ssa | ei todettu 25 g:ssa | ei todettu 25 g:ssa |
Sarakkeiden välinen ero on koko asian ydin. Luokka A sallii TAMC-arvon 10⁷ CFU/g nimenomaan siksi, että tuote on tarkoitus hauduttaa kiehuvassa vedessä; suurin hyväksyttävä määrä on 50 000 000 CFU/g. Uutteille ja käsitellylle materiaalille tarkoitettu luokka B tiukentaa TAMC-arvon 10⁴ CFU/g:aan ja tuo mukaan sappea sietävien gramnegatiivisten bakteerien ylärajan 10² CFU/g sekä vaatimuksen, ettei E. colia todeta 1 g:ssa. Huomionarvoista on, että Salmonellaa ei saa esiintyä 25 g:ssa yhdessäkään luokassa – taudinaiheuttajaraja ei liiku koskaan.
Luvussa todetaan lisäksi – ja tämä on ostajille tärkeää – että joidenkin kasvimateriaalien kohdalla TAMC-, TYMC- ja sappea sietävien gramnegatiivisten bakteerien kriteerejä ei voida täyttää tyypillisen kontaminaatiotason vuoksi ja että tällöin voidaan soveltaa korkeampia hyväksymiskriteerejä dokumentoidun riskinarvioinnin perusteella. Tämä on farmakopean oma tunnustus sille, että käsittelemättömien kasviraaka-aineiden mikrobimäärät ovat korkeita – ja juuri tähän kohtaan toimittajan tulisi viitata sen sijaan, että se jättäisi spesifikaation vähin äänin täyttämättä.
Mihin 5.1.4 sijoittuu
Luku 5.1.4 kattaa ei-steriilit farmaseuttiset valmisteet laajemmin, ja siihen päädytään, jos kasviraaka-ainetta käytetään farmaseuttiseen käyttöön tarkoitettuna aineena eikä elintarvikepuolen kasvirohdostuotteena. Farmaseuttiseen käyttöön tarkoitetuille aineille se asettaa TAMC-arvoksi 10³ CFU/g ja TYMC-arvoksi 10² CFU/g sekä antotavasta riippuvat nimettyjen mikro-organismien poissaolovaatimukset. Farmaseuttisiin lääkemuotoihin päätyvän uutemateriaalin ostajien tulee varmistaa, mihin lukuun heidän valmiin tuotteensa sääntelyreitti viittaa, koska 5.1.4 on olennaisesti tiukempi kuin 5.1.8:n luokka A.
EU:n elintarvikekäyttö vastaan kasvirohdosvalmisteiden odotukset
Suuri osa turkkilaisista kasviraaka-aineista – ruokayrtit, teen ainesosat sekä mausteita lähellä oleva lehti- ja siemenmateriaali – saatetaan EU:n markkinoille elintarvikkeena, ei kasvirohdosvalmisteena. Elintarvikekäyttöä ei säännellä luvulla 5.1.8. Sen sijaan ostajat soveltavat tyypillisesti elintarvikehygienian päättelyä ja alan vähimmäisvaatimuksia, yleisimmin European Spice Associationin (ESA) kuivattuja yrttejä ja mausteita koskevia Quality Minima -odotuksia, yhdessä EU:n yleisen elintarviketurvallisuusvelvoitteen kanssa, jonka mukaan elintarvike ei saa olla turvallisuudeltaan puutteellinen.
Käytännön elintarvikekäytön tavoitearvot, joihin ostajat viittaavat, näyttävät erilaisilta kuin farmakopeassa:
| Testi | Yleinen EU:n elintarvikekäytön odotus (kuivatut yrtit/mausteet) | Huomautukset |
|---|---|---|
| Salmonella | Ei todettu 25 g:ssa | Ehdoton; positiivinen tulos johtaa hylkäykseen ja laukaisee ilmoituksen |
| Escherichia coli | Tavoite < 10² CFU/g, ehdoton enimmäismäärä 10³ CFU/g | Ulosteperäisen hygienian indikaattori |
| Hiivat ja homeet | Tavoite < 10⁵ CFU/g, ehdoton enimmäismäärä 10⁶ CFU/g | Pilaantumisen ja mykotoksiiniriskin merkki |
| Aerobisten mikrobien kokonaismäärä | Ostajan ja myyjän sopimus; noin 10⁶–10⁷ CFU/g:n ylittävät määrät johtavat usein tarkempaan tarkasteluun | ICMSF-tyyppisessä päättelyssä erittäin korkeaa TAMB-arvoa pidetään monissa käyttötarkoituksissa mahdottomana hyväksyä |
| Bacillus cereus, Clostridium perfringens, Listeria | Seulotaan, kun valmiin elintarvikkeen riski sen oikeuttaa | Itiöitä muodostavilla bakteereilla on merkitystä sellaisenaan syötävissä jatkojalosteissa |
Olennaisinta on, että elintarvikekäytön TAMC on yleensä kaupallisesti sovittu luku eikä yksittäinen lakisääteinen yläraja, kun taas taudinaiheuttaja- ja indikaattoritestit (Salmonellaa ei todeta 25 g:ssa, E. colin sekä hiivojen ja homeiden ylärajat) tekevät turvallisuustyön. Valmiita elintarvikkeita myyvä brändi – erityisesti sellainen, joka valmistaa sellaisenaan syötäviä tai lapsille suunnattuja tuotteita – voi asettaa ESA:n vähimmäisvaatimuksia tiukemmat rajat, ja se on ilmoitettava tarjouspyynnössä ennen näytteenottoa. Toimittaja, joka vastaa ”EU-vaatimusten mukainen” nimeämättä, onko kyse elintarvikekäytöstä vai kasvirohdosvalmisteista, mitkä raja-arvot pätevät ja mikä on aiottu matriisi, ei ole vastannut kysymykseen. Elintarviketurvallisuuden hallinnan osalta Arovela toimii ISO 22000 -standardin mukaisesti; se tukee hygienian hallintaa mutta ei itsessään ole minkään yksittäisen erän mikrobiologinen todistus.
Dekontaminointi: höyry, säteilytys vai etyleenioksidi
Koska raaka-aineen mikrobimäärät ovat korkeita, monet kasviraaka-aine-erät dekontaminoidaan ennen lähetystä. Kolme vallitsevaa vaihtoehtoa eivät ole keskenään vaihdettavissa – ne eroavat jäämien, EU-lainmukaisuuden, pakollisten merkintöjen, aromi- ja värivaikutusten sekä kustannusten suhteen.
Höyrykäsittely
Käsittely kylläisellä höyryllä on EU:ssa yleisin yrttien ja mausteiden dekontaminointimenetelmä. Sen kaupalliset edut ovat, että se ei jätä kemiallisia jäämiä, ei edellytä erityistä kuluttajamerkintää ja on laajalti vähittäiskaupan ja kuluttajien hyväksymä. Kompromissi on fysikaalinen: höyry tuo lämpöä ja kosteutta, joten se voi latistaa haihtuvaa aromia, himmentää väriä ja – jos materiaalia ei kuivata ja stabiloida uudelleen kunnolla – nostaa vedenaktiivisuutta ja uudelleenpilaantumisen riskiä. Aromaattisilla materiaaleilla, kuten kamomillalla, oreganonlehdellä tai salvialla, ostajan tulee verrata käsiteltyä ja käsittelemätöntä näytettä lopullisessa käyttökohteessa, sillä mikrobiologisesti puhtaampi mutta aromiltaan heikompi erä voi olla premium-teelle väärä vaihtokauppa.
Gammasäteilytys
Käsittely ionisoivalla säteilyllä on EU:ssa laillista mutta tiukasti rajattua. Direktiivien 1999/2/EY ja 1999/3/EY mukaan EU:n laajuisen positiivilistan ainoa ryhmä on ”kuivatut aromaattiset yrtit, mausteet ja kasvismausteet”, ja suurin sallittu annos on 10 kGy. Jokainen säteilytetty elintarvike tai ainesosa on merkittävä sanalla ”säteilytetty” tai ilmaisulla ”käsitelty ionisoivalla säteilyllä”. Säteilytys tehoaa erittäin hyvin mikrobikuormaan eikä jätä kemiallisia jäämiä, mutta pakollinen merkintä ja eurooppalaisten kuluttajien vähäinen hyväksyntä tekevät siitä kaupallisesti houkuttelemattoman monille vähittäiskauppaan suuntautuville ohjelmille. Se ei myöskään sovellu positiivilistan ryhmän ulkopuolisille materiaaleille, ja ostajan tulee varmistaa sekä kohdematriisi että kohdemarkkinan kanta ennen kuin pyytää sitä.
Etyleenioksidi (ETO)
Etyleenioksidi on EU:ssa kielletty kaasutusaine – sitä ei ole sallittu torjunta-aineena/kaasutusaineena elintarvikkeissa vuoden 1991 jälkeen, ja se on luokiteltu mutageeniksi, karsinogeeniksi ja lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi. Asetuksen (EY) N:o 396/2005 (sellaisena kuin se on muutettuna) mukaan jäämien enimmäismäärä mausteissa on 0,1 mg/kg ilmaistuna etyleenioksidin ja 2-kloorietanolin summana, etyleenioksidiksi laskettuna. Vuosien 2020–2021 RASFF-etyleenioksiditapaus, joka alkoi seesamista ja levisi moniin ainesosaryhmiin, osoitti, miten yksi kaasutettu raaka-aine voi saastuttaa kokonaisen toimitusketjun – ja 2-kloorietanoli voi säilyä hajoamistuotteena tai siirtyä ristikosketuksen kautta ilman suoraa kaasutustakin. EU:hun menevien kasviraaka-aineiden kohdalla käytännön sääntö on yksinkertainen: ETO:lla kaasutettu materiaali ei ole hyväksyttävää, ja tarjouspyynnössä tämä tulee sanoa nimenomaisesti ja vaatia ETO/2-CE-jäämäselvitys silloin, kun riski on olemassa.
| Menetelmä | Asema EU:ssa | Jäämät | Merkinnät | Suurin haitta |
|---|---|---|---|---|
| Kylläinen höyry | Laajalti käytössä, ei erityisrajoituksia | Ei jäämiä | Ei vaadita | Lämpö/kosteus voi heikentää aromia ja väriä; vaatii uudelleenkuivauksen |
| Gammasäteilytys | Sallittu vain kuivatuille aromaattisille yrteille, mausteille ja mausteseoksille; enintään 10 kGy | Ei jäämiä | ”Säteilytetty” / ”käsitelty ionisoivalla säteilyllä” pakollinen | Kuluttajien vähäinen hyväksyntä; matriisirajoitteinen |
| Etyleenioksidi | Kielletty elintarvikkeiden kaasutusaineena | EO + 2-CE rajattu mausteissa arvoon 0,1 mg/kg | Ei sovellu – materiaali on vaatimustenvastaista | Laittomat jäämät; toimitusketjun kontaminaatioriski |
Näytteenotto: miksi suunnitelma on yhtä tärkeä kuin raja-arvo
Mikrobiologinen tulos on vain niin hyvä kuin sen taustalla oleva näyte. Kasviraaka-aineiden kontaminaatio on heterogeenista – organismit kasautuvat joihinkin kukkiin, joihinkin paalin nurkkiin, joihinkin osaeriin – joten yksittäinen kertanäyte voi ali- tai yliedustaa erää pahasti. Ostajan tulee vaatia dokumentoitu näytteenottosuunnitelma: kuinka monta osanäytettä otettiin, kuinka monesta säkistä tai paalista, miten ne yhdistettiin kokoomanäytteeksi, mikä oli testattu näytemassa (ratkaisevaa 25 g:n Salmonella-määrityksessä) ja miten aseptinen käsittely toteutettiin, jotta itse näytteenotto ei aiheuta sadonkorjuun jälkeistä ristikontaminaatiota. Taudinaiheuttajien kohdalla näytemassa on osa spesifikaatiota: ”Salmonellaa ei todettu” on merkityksetön ilman mainintaa siitä, että testi tehtiin 25 g:sta. Ensitilaukset, uudet alkuperät ja uudet satovuodet oikeuttavat tiukemman näytteenoton; vakaa toimittajahistoria voi myöhemmin tukea riskiperusteista testaustiheyttä, mutta taudinaiheuttajatestit pysyvät yleensä mukana jokaisessa vapautuksessa. Sama eräkuri, joka ohjaa torjunta-ainejäämien hallintaa, pätee tässäkin – yksi kokoomanäyte, yksi eräkoodi, yksi vapautuskansio.
COA:n ja tarjouspyynnön sanamuodot, jotka ehkäisevät riitoja
Heikko COA raportoi ”mikrobiologia: hyväksytty”. Puolustettavissa oleva COA raportoi jokaisen parametrin menetelmineen, numeerisine tuloksineen, sovellettavine raja-arvoineen ja näytemassoineen. Ostajan tulee hylätä asiakirjat, joita ei voida yhdistää laatikon etikettiin, laskuun ja pakkausluetteloon.
Esimerkki tarjouspyynnön sanamuodosta, jota ostajat voivat mukauttaa:
”Toimittaja toimittaa eräkohtaisesti TAMC- ja TYMC-arvot (Ph. Eur. 2.6.12), sappea sietävät gramnegatiiviset bakteerit ja E. colin (2.6.31) sekä Salmonellan (ei todettu 25 g:ssa). Tuloksissa on ilmoitettava menetelmä, numeerinen arvo, hyväksymisraja ja sovellettu mikrobiologinen viitekehys (elintarvikekäyttö / Ph. Eur. 5.1.8 -luokka). Ostajan hyväksymisrajat ovat TAMC ≤ X CFU/g, TYMC ≤ Y CFU/g, E. coli [ei todettu 1 g:ssa / ≤ Z CFU/g], Salmonellaa ei todettu 25 g:ssa, ellei kirjallisesti toisin sovita. Jos materiaali on dekontaminoitu, toimittajan on ilmoitettava menetelmä (höyry / säteilytys) ja säteilytystä käytettäessä annettava pakollinen ilmoitus; etyleenioksidilla käsiteltyä materiaalia ei hyväksytä, ja EO/2-CE-jäämäselvitys on toimitettava pyydettäessä.”
Tämä suojaa molempia osapuolia: ostaja saa testattavissa olevan vapautusportin, ja toimittaja välttää yllättävän hylkäyksen tuotannon jälkeen. Se myös estää sääntely- ja markkinointikieltä sekoittumasta. ISO 22000 tukee elintarviketurvallisuuden hallintaa, ISO 9001 tukee laadunhallinnan kurinalaisuutta ja ISO 27001 suojaa ostajan spesifikaatioiden luottamuksellisuutta – mutta mikään niistä ei ole tietyn erän mikrobiologinen tulos. Jos myös lajin tunnistus ja laatuluokka ovat ohjelmallenne tärkeitä, sovittakaa tämä yhteen kamomillan tukkuhankintaoppaan tunnistus- ja testauskontrollien kanssa ja varmistakaa soveltamisala Arovelan sertifikaatit -sivulta.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi Ph. Eur. sallii yrttiteille niin korkean kokonaismäärän?
Koska luokan A materiaali on tarkoitettu valmistettavaksi kiehuvalla vedellä. Hauduttaminen tai keittäminen toimii kuluttajan tekemänä lämpökäsittelynä, joten farmakopea sallii kuivalle rohdokselle TAMC-arvon 10⁷ CFU/g asti mutta vaatii silti, ettei Salmonellaa todeta 25 g:ssa, ja asettaa E. colille ylärajan. Uutelaatuista luokan B materiaalia ei hauduteta tällä tavalla, joten sen TAMC-yläraja laskee 10⁴ CFU/g:aan ja mukaan tulee sappea sietävien gramnegatiivisten bakteerien raja. Luokan nimeäminen on siksi välttämätöntä ennen minkään kahden COA:n vertailua.
Johtaako korkea aerobisten mikrobien kokonaismäärä automaattisesti hylkäykseen?
Ei yksinään. Käsittelemättömissä kuivatuissa yrteissä on luonnostaan suuria mikrobimääriä, ja sekä farmakopea että elintarviketeollisuuden käytäntö tunnustavat tämän. Ratkaisevia ovat yleensä taudinaiheuttaja- ja indikaattoritulokset – Salmonellaa ei todeta 25 g:ssa, E. coli pysyy rajansa sisällä ja hiivat ja homeet jäävät sovitun ylärajan alle. Erässä voi olla korkea TAMC, ja se voi silti olla hyväksyttävä kiehuvalla vedellä haudutettavaan teehen, kun taas sama määrä voisi johtaa hylkäykseen uutteen tai sellaisenaan syötävän tuotteen spesifikaatiossa. Arvioikaa tulosta oikeaa viitekehystä ja aiottua käyttöä vasten, ei yhtä ulkomuistista poimittua lukua vasten.
Pitäisikö ostajan vaatia höyrykäsiteltyjä vai käsittelemättömiä kasviraaka-aineita?
Se riippuu valmiista tuotteesta. Höyrykäsittely alentaa mikrobikuormaa luotettavasti eikä jätä jäämiä tai tuo merkintävelvoitetta, mikä sopii tiukkojen raja-arvojen tai sellaisenaan syötävien tuotteiden ohjelmiin; hintana on mahdollinen aromin ja värin heikkeneminen, jonka premium-teen tai aromaterapiaa sivuavan tuotteen ostaja voi hylätä. Käsittelemätön materiaali voi säilyttää aistinvaraisen laadun, mutta sen on silloin täytettävä mikrobiologinen spesifikaatio sellaisenaan, ja se voi tarvita dokumentoidun riskinarvioinnin korkeiden luontaisten mikrobimäärien vuoksi. Tarjouspyynnössä tulee ilmoittaa, vaaditaanko käsittely, ja EU-tuonnissa siinä on suljettava pois etyleenioksidilla kaasutettu materiaali.
Hankkikaa kasviraaka-aineet puolustettavissa olevalla mikrobiologisella spesifikaatiolla
Jos tiiminne ostaa kuivattuja yrttejä, kasviraaka-aineita tai kuivattuja hedelmiä Turkista EU:hun tai Ukrainaan, Arovela voi tukea eräkohtaista COA-tarkastusta, näytteenoton dokumentointia ja viennin suunnittelua ISO 22000-, ISO 9001- ja ISO 27001 -järjestelmiensä puitteissa – väittämättä hallussaan olevan sertifikaatteja, joita sillä ei ole. Aloittakaa teknisellä tarjouspyynnöllä, vertailkaa tukkutoimitusten vaihtoehtoja tai tutustukaa Arovelan sertifikaatteihin ennen kuin lyötte lukkoon TAMC-, TYMC- ja taudinaiheuttajarajanne.