Keskeiset havainnot
- Salvian tarjouspyynnön tärkein yksittäinen rivi on laji. Dalmatiansalvia eli rohtosalvia (Salvia officinalis) ja anatoliansalvia eli turkkilainen salvia (Salvia fruticosa, syn. S. triloba) myydään Turkista kumpikin nimellä ”salvia”, mutta ne eroavat tujonin ja 1,8-sineolin osalta niin jyrkästi, etteivät ne ole keskenään vaihdettavissa aromi-, tee- tai uuteohjelmassa.
- Tujoni on merkkiaine, joka määrää EU:n elintarviketurvallisuuskontekstin. S. officinalis -öljyssä on tyypillisesti runsaasti α- ja β-tujonia, kun taas S. fruticosa sisältää tyypillisesti vähän tujonia ja runsaasti 1,8-sineolia – ero, jolla on suora merkitys asetuksessa (EY) N:o 1334/2008 salviaa sisältäville elintarvikkeille asetettujen tujonin enimmäismäärien kannalta.
- Euroopan farmakopea asettaa mitattavan öljypitoisuuden alarajan. Ph. Eur. -salvianlehdelle (Salvia officinalis) on määritelty vähintään 15 mL/kg eteeristä öljyä kokonaiselle rohdokselle ja vähintään 10 mL/kg leikatulle rohdokselle vedettömästä aineesta laskettuna – vertailuarvo, jolla on merkitystä vain, jos todella ostitte S. officinalis -lajia.
- Kokonainen, hierretty ja teeleikattu ovat eri eriä, joilla on eri riskit. Fyysinen muoto muuttaa irtotiheyttä, pölyä, lehtien ja varsien suhdetta, visuaalista laatuluokkaa ja mikrobialtistusta, joten leikkuu on lukittava säilytettyä näytettä vasten eikä kuvattava pelkällä sanalla ”leikattu”.
- Arovelaa tulee arvioida dokumentoidun turkkilaisen toimituksen perusteella ISO 22000-, ISO 9001- ja ISO 27001 -järjestelmien puitteissa – ei keksittyjen sertifikaattien, asiakkaiden tai markkinaväittämien perusteella. Lajin identiteetti, tujoni-/sineoliprofiili, kosteus, mikrobiologia ja epäpuhtausseulonta ovat asioita, jotka CoA:n on osoitettava erä erältä.
Johdanto
Salvianlehden tukkuhankinta Turkista näyttää bulkkitavaran ostolta siihen asti, kun kaksi ensimmäistä tarjousta saapuvat rinnakkain ja käyttäytyvät kupissa ja laboratoriossa täysin eri tavoin. Yksi toimittaja lähettää harmaanvihreää, kamferimaista, runsaasti tujonia sisältävää lehteä; toinen lähettää pehmeämpää, eukalyptusmaisempaa lehteä, jota aromitalo suosii mutta perinteisen teen ostaja hylkää. Kummankin etiketissä lukee ”turkkilainen salvia”. Kumpikin on aidosti salviaa. Vain toinen voi olla lopputuotteessanne laillinen, maistuva tai spesifikaation mukainen – ja ero johtuu yleensä lajinimestä, jota ei koskaan kirjoitettu tarjouspyyntöön.
Turkki on yksi maailman tärkeimmistä kuivatun salvian alkuperämaista, ja sen kauppaan kuuluu vähintään kaksi kasvitieteellisesti eri kasvia, joita myydään samalla sanalla. Tämä opas on kirjoitettu hankinta-, laadunvarmistus- ja sääntelytiimeille, jotka tuovat turkkilaista salviaa EU:hun ja Ukrainaan. Se kattaa lajieron ja syyn, miksi ostajien on täsmennettävä se, materiaalin määrittävät haihtuvat merkkiaineet (α- ja β-tujoni, 1,8-sineoli ja kamferi), EU:n tujoniturvallisuuskontekstin, farmakopean öljypitoisuusodotuksen, fyysiset laatuluokat, kosteuden ja mikrobiologian, dekontaminoinnin, torjunta-aine- ja raskasmetalliseulonnan, realistiset MOQ:t ja pakkaukset sekä täsmälliset muotoilut, jotka tarjouspyyntönne ja CoA:nne tulee sisältää. Aiheeseen liittyvistä tarkastuksista voitte lukea Arovelan oppaista rosmariinin, salvian ja timjamin hankinnasta, kasviraaka-aineiden mikrobirajoista ja raskasmetalleista kasviraaka-aineissa ja kuivatuissa hedelmissä.
Lajin identiteetti: miksi ”salvia” ei ole spesifikaatio
Sana ”salvia” kattaa satoja Salvia-lajeja. Turkin kaupassa kaksi hallitsee vientimääriä, ja niiden sekoittaminen on yleisin – ja kallein – hankintavirhe.
Salvia officinalis – dalmatiansalvia, rohtosalvia, ryytisalvia. Tämä on Länsi-Euroopan ruoanlaiton ja farmakopean ”salvia”. Sitä viljellään kaupallisesti Turkissa ja muualla Balkanilla ja Välimeren alueella. Sen eteeristä öljyä hallitsee tyypillisesti tujoni, ja profiili on lämmin, kamferimainen, hieman karvas ja yrttinen. Tämä on Euroopan farmakopean monografian ja klassisen maustesalvian takana oleva laji.
Salvia fruticosa (synonyymi Salvia triloba) – anatoliansalvia, turkkilainen salvia, kreikkalainen salvia, kolmiliuskainen salvia. Laji on kotoperäinen ja runsas kaikkialla Anatoliassa ja itäisen Välimeren alueella, ja suuri osa ”turkkilaisesta salviateestä” on tätä lajia. Sen öljyä hallitsee tyypillisesti 1,8-sineoli (eukalyptusmainen) tujonin sijasta, mikä antaa raikkaamman, kamferin ja sineolin sävyttämän luonteen ja huomattavasti pienemmän tujonipitoisuuden. Se on alueen perinteinen salviatee, ja aromi- ja teeostajat suosivat sitä usein juuri vähäisen tujonin vuoksi.
Nämä kaksi eivät korvaa toisiaan. Ostaja, joka tilaa ”turkkilaista salviaa” ja saa S. fruticosa -lajia, kun resepti, monografia tai asiakas odotti S. officinalis -lajia, on ostanut väärän kasvin, vaikka kumpikin on rehellisesti ”salviaa”. Käänteiseen tilanteeseen – runsastujonisen S. officinalis -lajin vastaanottamiseen, kun tarkoitus oli vähätujoninen tee – liittyy sääntelyulottuvuus, koska tujonin saantia on rajoitettu valmiissa elintarvikkeissa. Täsmentäkää aina latinankielinen kaksiosainen nimi tarjouspyynnössä, etiketissä ja CoA:ssa ja varmistakaa se säilytetyllä, todennetulla näytteellä. Pelkkä ”salvianlehti” ei riitä.
Haihtuvat merkkiaineet: tujoni, 1,8-sineoli ja kamferi
Salvia määritellään kaupallisesti sen haihtuvan öljyn koostumuksen perusteella. Neljä merkkiainetta tekee suurimman osan työstä, ja ne erottavat lajit selvästi toisistaan. Alla olevat luvut ovat tyypillisiä julkaistuja vaihteluvälejä, eivät takuita – salviaöljyn koostumus vaihtelee laajasti lajin, kemotyypin, sadonkorjuun ajoituksen, kuivauksen ja alueen mukaan, joten käsitelkää niitä suuntaviivana GC-spesifikaation asettamiseen, ei kiinteinä arvoina.
| Haihtuva merkkiaine | S. officinalis (dalmatian) – tyypillinen | S. fruticosa / S. triloba (anatolian) – tyypillinen | Miksi ostaja välittää |
|---|---|---|---|
| α-tujoni | Korkea (usein ~20–35 %, voi nousta ~50 %:iin) | Matala (usein yksinumeroinen) | Määrää EU:n elintarvikkeiden tujonirajat; karvas, liiallisena neurotoksinen |
| β-tujoni | Läsnä, vähemmän kuin α (usein muutamasta prosentista ~10 %:iin ja yli) | Matala | Lasketaan α:n kanssa sääntelyn tujonikokonaismäärään |
| 1,8-sineoli (eukalyptoli) | Vaihteleva, usein ~8–25 % | Hallitseva, tyypillisesti ~50–75 % | Raikas eukalyptuksen vivahde; S. fruticosa -lajin tunnusmerkki |
| Kamferi | Usein ~11–29 % | Läsnä, usein ~15–18 % | Terävä, läpitunkeva vivahde; osa ”lämmintä” profiilia |
Hyödyllisin yksittäinen luku lajien erottamiseen on tujonin ja kamferin yhteenlaskettu osuus. Julkaistuissa vertailuissa α-tujonin, β-tujonin ja kamferin summa on noin 45–68 % S. officinalis -lajilla mutta vain noin 5–16 % S. fruticosa -lajilla, jonka öljyä hallitsee sen sijaan 1,8-sineoli. Käytännössä GC-MS-profiili, jossa tujoni on vähäinen komponentti ja 1,8-sineolia on yli noin puolet öljystä, on vahva S. fruticosa -lajin tunnusmerkki; tujonivaltainen profiili viittaa S. officinalis -lajiin. Jos lajin identiteetti on kaupallisesti tai oikeudellisesti kriittinen, pyytäkää erän tislatun öljyn GC-MS-kromatogrammi, älkää pelkkää lehden valokuvaa. Kromatogrammin lukemisesta kerrotaan oppaassa eteeristen öljyjen GC-MS-raportin lukeminen.
EU:n tujonikonteksti asetuksessa (EY) 1334/2008
Tujoni (α ja β) on luontaisesti esiintyvä ainesosa, jota EU valvoo turvallisuussyistä, ja salvia on yksi sen tunnustetuista ravintolähteistä. Tujonia ei saa lisätä aromiaineena EU:ssa; se sallitaan vain luontaisena ainesosana, joka kulkeutuu tuotteeseen kasviperäisistä lähteistä, kuten salviasta ja koiruohosta, ja sen esiintymistä valmiissa elintarvikkeissa rajoittaa asetuksen (EY) N:o 1334/2008 liitteen III B osa – tiettyjen aromeissa ja aromaattisia ominaisuuksia omaavissa elintarvikkeiden ainesosissa luontaisesti esiintyvien aineiden enimmäismäärät koostetuissa elintarvikkeissa sellaisina kuin ne nautitaan.
Liitteen III enimmäismäärät tujonille (α + β yhteensä) valmiissa tuotteessa sellaisena kuin se nautitaan ovat tiivistetysti:
| Valmiin elintarvikkeen / juoman ryhmä (sellaisena kuin nautitaan) | Tujonin (α + β) enimmäismäärä |
|---|---|
| Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat (yleinen) | 0,5 mg/kg |
| Alkoholijuomat ≤ 25 % ABV | 5 mg/kg |
| Alkoholijuomat > 25 % ABV | 10 mg/kg |
| Elintarvikkeet, jotka sisältävät salviapohjaisia valmisteita | 25 mg/kg |
| Katkerot | 35 mg/kg |
Raaka-aineen ostajalle kaksi seikkaa on tärkeitä. Ensinnäkin nämä rajat koskevat valmista elintarviketta tai juomaa sellaisena kuin se nautitaan, eivät itse kuivattua lehteä – varsinaista laillista ”salvianlehden tujonirajaa” ei ole. Toiseksi juuri siksi, että lopputuotteen katto on olemassa, ostamanne lehden laji ja tujonitaso ratkaisevat suoraan, voiko reseptinne pysyä sen alla. Runsastujoninen S. officinalis -raaka-aine pakottaa tiukempaan annosteluun ja testaukseen, jotta salviaa sisältävä elintarvike pysyy alle 25 mg/kg:n, kun taas vähätujoninen S. fruticosa antaa huomattavasti enemmän liikkumavaraa. Tämä on keskeinen syy täsmentää laji ja tarvittaessa pyytää tujoniarvo CoA:han. Euroopan lääkeviraston julkinen lausunto tujonia sisältävistä kasvirohdosvalmisteista antaa turvallisuustaustan: EMA:n julkinen lausunto tujonista. Itse asetusteksti on saatavilla osoitteessa EUR-Lex (asetus (EY) N:o 1334/2008).
Älkää liioitelko tätä asiakkaille. Tujonirajat ovat elintarvikkeen koostumusta koskeva valvontakeino, eivät lehteä koskeva väittämä; ja koska Arovela toimittaa kasviperäistä raaka-ainetta, lopputuotteen vaatimustenmukaisuuslaskelma kuuluu ostajan tuotereseptille.
Farmakopean öljypitoisuusodotus
Jos ohjelmanne ostaa Salvia officinalis -lajia – farmakopean mukaiseen, yrttitee- tai uutekäyttöön, jossa viitataan monografiaan – Euroopan farmakopea antaa konkreettisen hyväksymisalarajan. Ph. Eur. -salvianlehden (Salvia officinalis L. -lajin kokonaiset tai leikatut kuivatut lehdet) on määritelty sisältävän vähintään 15 mL/kg eteeristä öljyä kokonaisessa rohdoksessa ja vähintään 10 mL/kg leikatussa rohdoksessa, kumpikin laskettuna vedettömästä rohdoksesta. Monografia nimeää myös öljyn pääkomponentit – muun muassa α-tujonin, β-tujonin, 1,8-sineolin ja kamferin – minkä vuoksi GC-tunnistustarkistus on öljypitoisuusmäärityksen luonteva pari.
Huomatkaa luvun kaksi rajoitetta. Ensinnäkin 15/10 mL/kg:n alaraja on kirjoitettu Salvia officinalis -lajille; se ei kuvaa S. fruticosa -lajia, jolla on oma (erillinen) farmakopeakäsittelynsä ja erilainen öljyprofiili. S. officinalis -lajin öljypitoisuusspesifikaation soveltaminen anatoliansalviaerään on kategoriavirhe. Toiseksi öljypitoisuus on alaraja, ei täydellinen laatukuva – erä voi täyttää 15 mL/kg ja olla silti väärä lajisuhteen, tujonitason, mikrobiologian tai torjunta-aineiden osalta. Pyytäkää öljypitoisuustulos ja GC-profiili ja epäpuhtauspaneeli yhdessä. Taustalla oleva standardi: Euroopan farmakopea (EDQM).
Fyysiset laatuluokat: kokonainen vs. leikattu/hierretty vs. teeleikattu
Kun laji ja merkkiaineet on lyöty lukkoon, fyysinen muoto on seuraava kaupallinen päätös. Salviaa myydään useissa muodoissa, ja ne ovat eri eriä, joilla on eri talous ja eri riskit.
| Laatuluokka | Kuvaus | Parhaiten sopiva käyttö | Tärkein hallittava riski |
|---|---|---|---|
| Kokonainen lehti | Ehjät kuivatut lehdet, paras visuaalinen laatu | Premium-irtotee, näkyvät kasviseokset, osin tislaus | Tilaa vievä, hauras, pieni pakkaustiheys; lehtien rikkoutuminen kuljetuksessa |
| Leikattu (C/S – leikattu ja seulottu) | Lehti leikattu määriteltyyn seula-alueeseen, varsia vähennetty | Täyttö, seokset, uuton syöte | Seulonnan tasaisuus; varsien ja lehtien suhde; hienoaines |
| Hierretty salvia | Lehti hierretty pehmeäksi, kuohkeaksi, kevyeksi hiutaleeksi | Ruoanlaiton mausteet, kuivaseokset | Erittäin pieni irtotiheys; pöly; staattisuus; täyttöpainon hallinta |
| Teeleikattu / TBC (teepussileikkuu) | Hieno, hallittu partikkelikoko teepusseihin | Teepussilinjat, haudukkeet | Pölyprosentti; annostelutarkkuus; pussin ulkonäkö |
| Jauhe | Jauhettu lehti | Mausteet, kapselointi, osin uutteen esivalmistus | Suurin pinta-ala → hapettuminen, aromihävikki, mikrobialtistus |
Tästä seuraa kaksi sääntöä. Ensinnäkin älkää maksako kokonaisen lehden hintaa leikatusta tai hierretystä materiaalista, ellei määritys ja käyttökohde oikeuta sitä – visuaalinen laatu ja analyyttinen laatu hinnoitellaan syystä eri tavoin. Toiseksi lukitkaa leikkuu säilytettyä näytettä ja mieluiten seulaspesifikaatiota vasten. ”Leikattu salvia” ilman seula-aluetta ei ole spesifikaatio vaan joukko mahdollisuuksia. Lehtien ja varsien suhteesta ja hienoaineksen osuudesta on sovittava, koska varret laimentavat öljyä ja hienoaines lisää pölyä ja annosteluongelmia teelinjalla.
Kosteus, mikrobiologia ja höyrykäsittely
Salvianlehti on aromaattista, huokoista ja hygroskooppista. Kaupallisen kuivatun lehden kosteustavoite on vakaata varastointia varten yleensä alle noin 10–12 %, mutta luku tulee sitoa vedenaktiivisuuteen ja pakkaukseen eikä ilmoittaa yksinään. Erä voi olla lähetettäessä testatusti kuiva ja silti imeä kosteutta kosteassa varastossa tai heikon sisäpussin alla, jolloin aromi latistuu ja homeriski kasvaa ennen kuin ostaja avaa laatikon.
Mikrobiologia riippuu käyttötarkoituksesta, ja käsittelemättömässä kuivatussa lehdessä on luonnostaan suuri mikrobikuorma – tämä on tavanomaista maatalouden mikrobiologiaa, ei automaattinen osoitus huolimattomasta toimittajasta. Ostajien tulee määritellä aerobisten mikrobien kokonaismäärä (TAMC), hiivat ja homeet (TYMC), E. coli ja Salmonella markkinansa edellyttämää viitekehystä vasten ja ilmoittaa näytemassa (Salmonella on merkityksetön ilman ilmaisua ”ei todettavissa 25 g:ssa”). Se, onko oikea viitekehys kiehuvalla vedellä haudutettavan yrttiteen luokka vai tiukempi elintarvikekäytön raja, muuttaa hyväksyttävät luvut kokonaan; kasviraaka-aineiden mikrobirajojen ostajan opas esittää ne rinnakkain.
Höyrykäsittely on aromaattisen lehden yleinen, EU:ssa hyväksytty dekontaminointitapa: se ei jätä kemiallisia jäämiä eikä vaadi kuluttajamerkintää, mutta se tuo lämpöä ja kosteutta, jotka voivat latistaa juuri sen haihtuvan öljyn – tujonin, sineolin, kamferin – joka määrittää salvian. Aromin kannalta kriittisessä salviaerässä verratkaa käsiteltyä ja käsittelemätöntä näytettä lopullisessa käyttökohteessa ennen sitoutumista ja sulkekaa aina pois etyleenioksidilla kaasutettu materiaali, jota ei sallita elintarvikkeiden kaasutusaineena EU:ssa. Tarjouspyynnössä on ilmoitettava, onko höyrykäsittely vaadittu vai kielletty, koska kyseessä on todellinen kompromissi aromin ja mikrobikuorman välillä.
Torjunta-aineet ja raskasmetallit
EU:n elintarvikekäyttöön tarkoitettu salvia on seulottava ostajan torjunta-ainejäämäohjelmaa vasten EU:n MRL-kehyksen (asetus (EY) N:o 396/2005) mukaisesti; kehykseen pääsee Euroopan komission torjunta-ainetietokannan kautta. Uudet alkuperät, uudet viljelijät ja uudet satovuodet oikeuttavat laajemman monijäämäseulonnan; vakaa toimittajahistoria voi myöhemmin tukea riskiperusteista tiheyttä, mutta seulonta ei saa koskaan hiljaa kadota.
Raskasmetallit tulee seuloa ICP-MS-menetelmällä erityisesti uusista alkuperistä tai vuosittaisten sadonvaihdosten yhteydessä. Lehtimateriaalilla on suuri pinta-ala, ja se voi kantaa lyijyä ja kadmiumia maaperästä, pölystä ja tienvarsilaskeumasta; ostajan tulee pyytää Pb, Cd, As ja Hg riskiperusteisesti ja verrata tuloksia lopputuotteen annoskokoon ja kohdemaan standardiin eikä pelkkään raakalehteen. Monien kasviraaka-aineiden epäpuhtausrajat sisältyvät asetukseen (EU) 2023/915. Menettelyt siirtyvät suoraan oppaista raskasmetallit kasviraaka-aineissa ja torjunta-ainejäämien hallinta.
MOQ, pakkaus ja toimitusaika
Fyysinen muoto määrää pakkauksen ja MOQ:n. Kokonainen lehti on tilaa vievää ja haurasta, joten laatikkoon mahtuu suhteellisen vähän painoa ja puristus vaurioittaa lehteä; hierretty ja teeleikattu pakkautuvat tiiviimmin mutta pölyävät; jauhe on kaikista herkin altistumiselle. Pakkauksessa tulee käyttää elintarvikelaatuisia sisäpusseja laatikoiden, säkkien tai tynnyrien sisällä niin, että erä on suojattu kosteudelta, valolta, tuholaisilta ja – salvian kannalta kriittisesti – hajujen ristikontaminaatiolta, koska aromaattinen lehti sekä menettää että imee haihtuvia yhdisteitä herkästi. Älkää varastoiko salviaa voimakkaiden mausteiden, eteeristen öljyjen tai puhdistuskemikaalien vieressä.
Realistiset suunnitteluhaarukat, eivät varastolupauksia: pilotti- ja näytteestä kokeiluun -määrät alkavat usein noin 25–100 kg:sta; kaupalliset vientierät liikkuvat yleensä 250 kg:sta ylöspäin; räätälöidyt leikkuut, teepussilaadut tai erikseen jauhetut erät voivat vaatia 500–1 000 kg, jotta tuotantoajo on perusteltu. Toimitusaika riippuu sadon saatavuudesta, siitä, höyrykäsitelläänkö erä, ja testauspaneelin laajuudesta – rakentakaa testauksen läpimenoaika aikatauluun sen sijaan, että havaitsette sen vasta lähetyshetkellä. Laajemmin logistiikasta kerrotaan oppaassa Incoterms luonnontuotteiden kaupassa.
Tarjouspyynnön ja CoA:n muotoilut
Puolustettavissa oleva salvian CoA ilmoittaa eräkohtaisesti: kasvilajin (latinankielinen kaksiosainen nimi), kasvinosan, fyysisen muodon/leikkuun, satovuoden, eränumeron, kosteuden (ja tarvittaessa vedenaktiivisuuden), mikrobiologian menetelmineen ja näytemassoineen, torjunta-aineseulonnan, raskasmetallit pyydettäessä sekä – kun ohjelma niitä tarvitsee – eteerisen öljyn pitoisuuden (mL/kg) ja GC/GC-MS-profiilin tujoni- ja 1,8-sineolilukuineen. Jos toimittaja väittää laadun olevan farmakopean mukainen, CoA:ssa on oltava asianomainen määritys; pelkkä etiketti ei ole näyttö. Hylätkää jokainen asiakirja, jota ei voida yhdistää laatikon etikettiin, laskuun ja pakkausluetteloon.
Esimerkki tarjouspyynnön muotoilusta, jota ostajat voivat mukauttaa:
”Materiaalin on oltava [Salvia officinalis L. / Salvia fruticosa Mill., syn. S. triloba] -lajin kuivattua lehteä; laji varmistettu säilytettyä näytettä vasten, satovuosi ilmoitettu, leikkuu/muoto sovittu säilytetyn näytteen ja seula-alueen perusteella. Toimittajan on toimitettava eräkohtaisesti: kosteus (ja aw pyydettäessä), TAMC ja TYMC, E. coli ja Salmonella (ei todettavissa 25 g:ssa), vieras aines, torjunta-aineiden monijäämäseulonta sekä Pb/Cd/As/Hg pyydettäessä. Kun ohjelmassa siihen viitataan, toimittajan on raportoitava eteerisen öljyn pitoisuus (mL/kg, vedettömästä aineesta) ja GC/GC-MS-profiili, jossa ilmoitetaan α-tujoni, β-tujoni, 1,8-sineoli ja kamferi. Jos materiaali on dekontaminoitu, menetelmä on ilmoitettava (höyry sallittu; etyleenioksidilla käsiteltyä materiaalia ei hyväksytä). Ostajan lopputuotteen tujonivaatimusten täyttyminen asetuksen (EY) 1334/2008 mukaisesti on ostajan vastuulla. Pakkauksen on suojattava kosteudelta, hajuilta, valolta ja puristukselta.”
Tämä yksi kappale sulkee ne kaksi aukkoa, jotka aiheuttavat useimmat salviakiistat: ilmoittamattoman lajin ja määrittelemättömän leikkuun.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on Salvia officinalis- ja Salvia fruticosa (S. triloba) -lajien ero?
Ne ovat eri lajeja, joita kumpaakin myydään ”salviana”. Salvia officinalis -lajin (dalmatiansalvia/rohtosalvia) eteeristä öljyä hallitsee tyypillisesti tujoni, sen profiili on lämmin, kamferimainen ja karvas, ja se on Euroopan farmakopean salviamonografian takana oleva laji. Salvia fruticosa, synonyymi S. triloba (anatoliansalvia/turkkilainen salvia), on kotoperäinen kaikkialla Anatoliassa, sen öljyä hallitsee tyypillisesti 1,8-sineoli ja tujonipitoisuus on huomattavasti pienempi, ja se on perinteinen turkkilainen salviateekasvi. Ne eivät ole keskenään vaihdettavissa, joten ostospesifikaatiossa on nimettävä latinankielinen kaksiosainen nimi.
Kummassa turkkilaisessa salviassa on vähemmän tujonia?
Salvia fruticosa (S. triloba) on tyypillisesti vähätujoninen laji; sen öljyä hallitsee yleensä 1,8-sineoli, ja tujoni on vähäinen komponentti. Salvia officinalis on tyypillisesti runsastujoninen laji. Koska EU rajoittaa tujonia valmiissa elintarvikkeissa (esimerkiksi 25 mg/kg salviavalmisteita sisältävissä elintarvikkeissa asetuksen (EY) 1334/2008 mukaan), vähätujoninen S. fruticosa antaa enemmän formulointivaraa, kun taas runsastujoninen S. officinalis vaatii tiukempaa annostelua ja testausta. Jos tujonilla on tuotteellenne merkitystä, täsmentäkää laji ja pyytäkää tujoniarvo CoA:han.
Koskeeko tujoniraja itse kuivattua salvianlehteä?
Ei. Asetuksen (EY) 1334/2008 tujonin enimmäismäärät koskevat valmista elintarviketta tai juomaa sellaisena kuin se nautitaan, eivät raakalehteä. Kuivatulle salvianlehdelle ei ole erillistä laillista tujonikattoa. Lehden laji ja tujonitaso kuitenkin ratkaisevat, voiko valmis resepti pysyä sovellettavan rajan alla, minkä vuoksi lajin identiteetti ja tarvittaessa eräkohtainen tujoniarvo kuuluvat spesifikaatioon.
Millaista eteerisen öljyn pitoisuutta salvianlehdeltä voi odottaa?
Salvia officinalis -lajille Euroopan farmakopea määrittelee vähintään 15 mL/kg eteeristä öljyä kokonaiselle rohdokselle ja vähintään 10 mL/kg leikatulle rohdokselle vedettömästä aineesta laskettuna. Luku on kirjoitettu vain S. officinalis -lajille – se ei kuvaa S. fruticosa -lajia, jonka profiili on erilainen. Öljypitoisuus on alaraja, ei täydellinen laatukuva, joten yhdistäkää siihen GC-tunnistustarkistus ja epäpuhtauspaneeli.
Hankkikaa salvianlehteä todellisella spesifikaatiolla
Jos ohjelmanne tarvitsee salvianlehteä tukkuna Turkista, Arovela voi auttaa sovittamaan lajin identiteetin (S. officinalis vs. S. fruticosa), fyysisen laatuluokan, tujoni-/sineoliprofiilin, mikrobiologian, epäpuhtausseulonnan ja pakkauksen aiottuun kanavaan – kaikki Arovelan ISO 22000-, ISO 9001- ja ISO 27001 -järjestelmien puitteissa ja väittämättä sertifikaatteja, joita sillä ei ole. Lähettäkää tekninen tarjouspyyntö, vertailkaa tukkutoimitusvaihtoehtoja tai tutustukaa Arovelan sertifikaatteihin ennen kuin viimeistelette salviaspesifikaationne.